Anisiiso

Kuvaus

Anisiiso (Agastache foeniculum), joka tunnetaan myös nimellä yrtti-iiso, on sekä kukkapenkin että yrttimaaan komistus. Koko kasvi tuoksuu ja maistuu niin voimakkaasti anikselta, että kutsun kasvia kasvimaan karkiksi. Minulla on tapana maistattaa Pihaperhosen taimiston asiakkailla kasvin lehtiä ja poikkeuksetta kaikki ovat hämmästyneet ja ihastuneet.
Kasvaa 80–120-senttiseksi. Vahvan nelikulmaisen varren ansiosta se pysyy kuitenkin pystyssä ilman tukemista. Kukinta alkaa elokuussa ja voi kestää pakkasiin saakka. Kukat ovat liilanvärisiä tähkiä. Ne houkuttelevat kimalaisia, mehiläisiä ja näyttäviä päiväperhosia, kuten neito-ja nokkosperhosia ja amiraaleja. Kukat ovat hyviä leikkokukkia ja sopivat myös kuivattaviksi.

Anisiiso osoittautui kestäväksi

Anisiiso viihtyy parhaiten aurinkoisessa tai puolivarjoisassa kasvupaikassa ja kuohkeassa maassa. Kokemuksesta tiedän, että savimaakin käy, edellyttäen ettei vesi jää seisomaan kasvin juurelle. Kasvia pidetään lyhytikäisenä, jopa niin lyhytikäisenä, että muun muassa Hyötykasviyhdistyksen sivuilla sitä myydään yksivuotisena. Tuhoisinta kasville ovat vähälumiset talvet ja lämpötilan vaihtelut – ja sellaisiahan talvet ovat nykyisin Etelä- Suomessa.
Pihaperhosen taimistolla yrtti-iiso on kuitenkin osoittautunut yllättävän kestäväksi. Muuta selitystä en keksi kuin sen, että kasvupaikka on kohopenkki.
Kasvi kylväytyy helposti, mutta jos mutta jos haluat varmistaa kasvin säilymisen omassa puutarhassasi vuodesta toiseen, voit syksyllä kerätä siemeniä talteen ja kylvää ne keväällä.

Kotoisin Pohjois-Amerikasta

Anisiiso on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa sitä on käytetty lääkkeenä kuumeeseen, yskään ja vatsavaivoihin. Suomeen sen ovat tuoneet Frantsilan yrttitilan perustajat 1980-luvulla. Yrtti-iiso kuuluu niihin yrtteihin, joiden kaupallista viljelyä on kokeiltu yliagronomi Bertalan Galambosin johtamisssa tutkimuksissa Mikkelissä. Sitä ei kuitenkaan ilmeisesti kasvateta laajamittaisesti – en ainakaan ole missään nähnyt yrttiä myynnissä.

Toiseksi paras mehiläisten mielestä

Kasvia on tutkittu myös mehiläisten näkökulmasta vuosina 1989–1990 Mikkelissä, Juvalla, Peipohjassa ja Sotkamossa. Tutkimus toteutettiin siten, että mehiläispesien läheisyyteen istutettiin kaksitoista runsaskukkaista yrttiä. Kasvin houkuttelevuus mitattiin laskemalla, kuinka monta mehiläistä vieraili neliömetrin suuruisen havaintoruudun kukissa kymmenen minuutin aikana klo 9–11 ja 13–15.
Anisiiso osoittautui toiseksi parhaimmaksi. Sen kukissa kävi keskimäärin 4,7 mehiläistä neliömetrillä kymmenen minuutin aikana. Suosituin kasvi tässä kokeessa oli purasruoho eli kurkkuyrtti. Sen kukissa kävi keskimäärin 5,4 mehiläistä havaintokerran aikana. (Lähde: Bertalan Galambosi, Yrttien viljely, Opetushallitus 2016.)

Jättävätkö hirvieläimet rauhaan?

Kotiseudulllaan Pohjois-Amerikassa yrtti-iiso onkin suosittu mehiläiskasvi. Väitetään, että kasvin mesipitoisuus on niin suuri, että puolen hehtaarin ala riittäisi ylläpitämään 100 mehiläispesää. Tämä tieto on peräisin Wikipediasta. Samalla sivulla väitetään myös, että hirvieläimet jättävät anisiison rauhaan. Tätä on vaikea uskoa. Mielestäni peurat syövät kaikkea.

Istuta taustalle

Korkeat varret ovat varsin kaljut, minkä vuoksi anisiison eteen on hyvä istuttaa matalia kasveja, kuten esimerkiksi kurjenpolvia tai mirrinminttua.
Yrtti-iisosta on jalostettu useita lajikkeita, mutta Pihaperhosessa on myynnissä vain varsinaista lajia.
Anisiisolla on muutamia sukulaislajea, kuten koreaniiso, meksikoniiso ja kesäiiso, mutta ne saattavat aniksen sijasta maistua petrolille.                                                                           
Tieteellisen nimen sukunimi foeniculum tarkoittaa fenkolia muistuttavaa. Fenkoli (Foeniculum vulgare) on maustekasvi, joka maistuu lievästi anikselle