Toimittajan uusi ura puutarhurina ja yrittäjänä
Perhoshaavi ja kamera ovat minulle tärkeitä työvälineitä. Haavia tarvitsen myös kimalaisseurannassa. (Kuva: Heli Kurimo)
Voiko vielä 56-vuotiaana vaihtaa ammattia? Voi, päätin vuonna 2018. Työskentelin paikallislehdessä toimittajana, mutta sain lopulta tarpeekseni yt-neuvotteluista, kiristyvästä työtahdista ja ylipäänsä jatkuvista muutoksista. Jäin opintovapaalle ja lähdin opiskelemaan puutarhuriksi. Opiskelin Mäntsälässä, Keudan eli Keski-Uudenmaan kuntayhtymän omistamassa Saaren kartanossa.
Opinnot kestivät kaksi vuotta, valmistuin joulukuussa 2019. Opiskelu oli taloudellisesti mahdollista aikuiskoulutustuen avulla.
Jo ennen opintovapaalle jäämistä tiesin, mitä tekisin valmistuttuani. Perustaisin yrityksen ja ryhtyisin tuottamaan kukkia, joista perhoset ja kimalaiset hyötyisivät. Yrityksen nimenkin, Pihaperhosen keksin jo ennen opintojen alkua.
Puutarha on ollut minulle rakas harrastus 1980-luvun lopulta saakka eli niin kauan kuin olen asunut omakotitalossa. Harrastukseni alku oli vaikea, sillä ostamamme talon kasvimaa oli ollut vuosia hylättynä. Niinpä juolavehnä oli vallannut pellon. Se tukahdutti kaiken, mitä yritin kasvattaa. Ensimmäiset vuodet kuluivatkin juolavehnän hävittämiseen. Se vei aikaa, sillä minulle oli itsestään selvää, että en käytä myrkkyjä, siis kasvinsuojeluaineita. Kokemuksesta tiedän nyt, että juolavehnästä voi päästä eroon luonnonmukaisin keinoin.
Kirja, joka sai ajattelemaan toisin
Aivan uuden näkökulman puutarhanhoitoon sain 2000-luvun alussa, kun luin Kauri Mikkolan ja Hannu Tannerin Perhospuutarha-kirjan (Tammi 2001). Kirjassa esitellään yli sata perhos-ja hyönteislajia, noin tuhat puutarhakasvia ja melkein kolmesataa luonnonkasvia. Kasveista kerrotaan niiden käyttökelpoisuus mesikasveina ja annetaan myös hoito-ohjeita.
Kirja muutti käsityksiäni monista lempikukistani, esimerkiksi jättipoimulehdestä ( Alchemilla mollis) ja pioneista. Poimulehdessä ei ole mettä eikä heteissä siitepölyä. Sama koskee kerrannaisia kukkia. Yksinkertaiset perinnelajikkeet ovat hyönteisten kannalta parempia, sillä niissä mesi ja siitepöly ovat saatavilla.
Sittemmin ymmärsin, että voin edelleen istuttaa tulppaaneja, pioneja ja poimulehtiä, kunhan valitsen kumppaneiksi hyönteisille kelpaavia kukkia. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Mikkolan ja Tannerin kirja on ollut pohjana Pihaperhosen tuotevalikoimalle. Harmillista, että kirjaa ei enää vuosiin ole ollut saatavilla.
Kimalaiskukkien ottaminen mukaan Pihaperhosen tuotevalikoimaan tuntui luontevalta. Monet kukat kelpaavat sekä perhosille että kimalaisille. Tällainen on esimerkiksi anisiiso ( Foeniculum angusitifolia) tai iisoppi (Hyssopus officinalis).
Hyönteiset – uusi ja ihmeellinen maailma
Kimalais-ja perhoskukkien lisäksi minua alkoivat pian kiinnostaa hyönteiset. Kimalaisten ja perhosten kautta on avautunut ovi uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Kuinka olen saattanut elää melkein kuusikymppiseksi tietämättä juuri mitään perhosista tai kimalaisista? Käännynnäisen innolla olen lukenut kaikkea mahdollista hyönteisiin liittyvää kirjallisuutta, tilannut uutiskirjeitä, kuunnellut webinaareja, liittynyt Facebook-ryhmiin, osallistunut Suomen Perhostutkijain seuran leireille ja ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kimalaisseurantaan.
Hyönteisissä riittää opeteltavaa, sillä niitä on Suomessa noin 24 000 lajia.
Kaikki on hyvin epävarmaa, sanoi Tuutikki
Yrityksen perustaminen pelotti. Novagon yritysneuvojan avustuksella tein liiketoimintasuunnitelman, kassavirtalaskelman ja investointisuunnitelman. Hain ja sain starttirahaa. Ystävänpäivänä eli 14. helmikuuta 2020 jätin Patentti-ja rekisterihallitukselle yrityksen perustamisilmoituksen ja olin onnesta ymmyrkäinen kun PRH hyväksyi Pihaperhonen-nimen yritykselleni. Sitä olin jännittänyt eniten. Kaikki näytti paperilla hyvältä.
Koronavirus romutti suunnitelmat. Kokoontumisrajoitukset ja varotoimet ajoittuivat juuri siihen ajankohtaan, jolloin piti järjestää kasvihuoneen pystytystalkoot. Tarkoitus oli, että kasvihuone valmistuisi huhtikuun alussa.
Monenlaisten erityisjärjestelyiden avulla kasvihuone valmistui lopulta kesäkuun alussa. Ilman perheen, ystävien ja kyläläisten apua se ei olisi valmistunut silloinkaan. Olen teille suuressa kiitollisuudenvelassa!
Koronakevään kokemusten jälkeen olen alkanut ajatella kuten Tuutikki Tove Janssonin kirjassa Taikatalvi. ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”.
Toimittajan digiloikka
Puutarhuriopintojen ohessa opiskelin Keudan Pasilan yksikössä verkkotuotantoa eli käytännössä nettisivujen tekemistä. Ajattelin nimittäin hyödyntää toimittajan ammattitaitoa ja ryhtyä tekemään kotisivuja erityisesti puutarha-ja viheralan yrityksille. Tarkoituksenani on tehdä sivuja siten, että tuottaisin myös sisällön. Uskon, että palvelulle on kysyntää. Kotisivuja varten olen perustanut aputoiminimen, jonka nimi Digiperhonen.
Verkkotuotanto-opintokokonaisuus olikin hyödyllinen. Monien käytännön vinkkien lisäksi minua on usein kannustanut silloisen opettajan tiivistelmä verkkosivujen tekemisestä. ” On aivan v!#*sti pieniä asioita”. Tämä totisesti pitää paikkansa!
Keudasta saamieni opin perusteella olen tehnyt muun muassa nämä sivut. Rohkaistuin myös opettelemaan paljon muutakin: Exceliä, Photoshoppia, digitaalista markkinointia, hakukoneoptimointia, videokuvausta, koodausta. Tuntuu hieman hullunkuriselta ajatella, että viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana olen itse asiassa tehnyt digiloikan.
Parannan maailmaa kukka kerrallaan
Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen ahdistavat minua. Pölyttäjäystävällisten kasvien tuottaminen on minulle sopiva tapa lievittää ahdistusta. Suosittelen konkreettisia tekoja muillekin. Kukkien istuttaminen ( tai kylväminen, monia kimalaisten ja perhosten suosikkeja voi kylvää itse) on pihanomistajille helppo tapa lisätä luonnon monimuotoisuutta. Parannetaan maailmaa kukka kerrallaan!