Kaunokainen

Kuvaus

Kaunokainen on matala, noin 10–15-senttinen perinneperenna. Se aloittaa kukintansa usein jo toukokuun puolella ja jatkaa sitä jopa elokuulle. Kukat muistuttavat päivänkakkaraa. Laji sopii kukkapenkkien reunuskasviksi ja kivikkoistutuksiin. Se kylväytyy helposti ja voi levittäytyä nurmikolle. Sielläkin se viihtyy, jos nurmikkoa ei leikata liian matalaksi. Kaunokaisen lehtiruusuke on talvellakin vihreä.

Kaunokainen on hyvin sopeutuvainen

Kaunokainen viihtyy sekä aurinkoisessa että puolivarjoisassa paikassa. Maaperän suhteen se on hyvin sopeutuvainen. Tavallinen puutarhamaa kelpaa hyvin.
Laji ei tarvitse erityistä hoitoa. Kuihtuneiden kukkien poistaminen lisää kukintaa. Se myös estää kylväytymisen.
Kaunokaisesta on jalostettu useita lajikkeita, joista monet kerrannaiskukkaisia. Pihaperhosen taimisto on keskittynyt kasvattamaan yksinkertaista lajia. Se kelpaa mesikasviksi sekä päiväperhosille että mesipistiäisille.

Vanha rohdoskasvi

Kaunokaista on kasvatettu Suomessa ehkä jo 1600-luvulta lähtien. Sitä on aikoinaan käytetty rohdoskasvina. Silputuilla lehdillä hoidettiin vatsavaivoja, lehdistä puristetulla mehulla ruhjeita ja kukilla kihtiä ja halvauksia. (Lähde: Alanko, Malva ja mulperi, SKS 2018).
Sittemmin todettiin, ettei kasvilla ole parantavia vaikutuksia. Syötäväksi kasvi kyllä kelpaa, tuoreita lehtiä voi käyttää salaattina.

Kaunis, mutta ujo

Kaunokainen on saanut ihastuttavan nimensä vanhan sadun mukaan. (Lähde: Suomen Luontoportti).
Sadussa kerrotaan kuinka kukkien kuningatar, ruusu vietti syntymäpäiviään ja kutsui sinne koko kukkakansan. Eräs pieni kukka kuitenkin ujosteli vaatimatonta ulkonäköään ja kuiskasi onnittelunsa tuuleen. Tuuli kuljetti onnittelut kuningattaren korviin, joka vakuutti, ettei kukan tarvitse hävetä, olihan sen puku tahrattoman valkoinen ja sydän puhdasta kultaa. Kukka punastui, mistä lähtien sen laitakukan kärjet ovat olleet punertavat.
Kaunokainen tunnettiin aiemmin nimellä tuhatkauno. Myös nimiä papinkrai, pälvenetsikko, satakauno ja vuohensilmä on käytetty. (Lähde: Alanko, Malva ja mulperi, SKS 2018).
Tieteellisen nimen alkuosa bellis tulee latinan sanasta bellus kaunis. Perennis tarkoittaa monivuotista.