50 asteen lämpötila on kasveille liikaa

Huh hellettä, sanoi puutarhuri, mutta päätti ruikuttamisen sijaan käyttää hellettä hyödyksi. Niinpä hän tyhjensi ja siivosi kasvihuoneen ja laittoi ovelle lapun. ”Älä avaa! Desifiointi käynnissä”.

Puutarhuri olen minä. Inhoan hellettä; paras lämpötila kesällä on mielestäni +20 astetta, mutta koska en mahda säälle mitään, muutin suhtautumistani. Otan kuumuudesta hyödyn irti.

Tyhjensin ja siivosin kasvihuoneen juhannuksena, minkä lisäksi puolisoni poisti tuuletusluukkujen automaattiavaajat. Suljin kaikki luukut ja oven ja teippasin kasvihuoneen oveen lapun, jossa puhutaan desinfioinnista. ’Desinfiointi’ on ehkä vähän harhaanjohtava sana tässä yhteydessä. ’Kärventäminen’ olisi oikeampi ilmaisu. Uumoilin, että suljetussa kennokasvihuoneessa lämpötila nousee ainakin 50 asteeseen.

Ja niin kävikin. Keskiviikkona iltapäivällä eli kahden päivän kuluttua sulkemisesta kasvihuoneessa oli saunan lämpömittarin mukaan 50 astetta lämmintä. En tiedä, riittääkö se kasvihuoneen mahdollisten pöpöjen nujertamiseen, mutta tulipahan siivottua kasvihuone ajoissa.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tarvitsen taimiston kasvihuonetta vain taimien esikasvatukseen huhtikuusta juhannukseen. Tomaatit ja kurkut kasvatan kotikasvihuoneessa.

Hui hellettä, sanoisivat rikkaruohot

Hui hellettä, sanoisivat rikkaruohot, jos osaisivat. Hellettä nimittäin hyödynnän rikkaruohojen hävittämisessä. En uskalla laittaa niitä sellaisenaan kompostiin, sillä tiedän kokemuksesta, että komposti voi saada puolikuolleetkin kasvit kasvamaan. Siksi olen mädättänyt rikkaruohoja multasäkeissä, jotka olen kääntänyt nurin. Säkit ovat kuitenkin ikävän näköisiä taimistolla ja olenkin niihin tuskastunut. Mädättäminen vaatii yllättävän pitkä ajan, jopa kaksi vuotta.

Kärventäminen voisi olla nopeampi keino, keksin. Levitin kitkemäni, tuoreet rikkaruohot mustan mansikkakankaan päälle aurinkoiseen ja paahteiseen paikkaan. Sitten tyhjensin viime vuonna säkittämäni rikkaruohot mustalle muoville. Vuosi säkissä ei ollut riittänyt lannistamaan juolavehnää. Se oli kasvattanut pitkät versot, jotka tosin olivat valon puutteen vuoksi valkoiset. Luotan siihen, että rikkaruohot eivät mustan muovin päällä kestä hellettä, vaan kuolevat.

Olen kokeillut rikkaruohojen kuivattamista vuosia sitten, mutta silloin yritys epäonnistui viileän ja sateisen sään vuoksi. Rikkaruohot alkoivat muovin päällä kasvaa, eivät kuivua. Mutta nyt olosuhteet kärventämiselle olivat otolliset. Tuoreet rikkaruohot kuivuivat vuorokaudessa, säkitetyt vaativat ainakin kaksi vuorokautta.

Rikkaruohoja on maltettava levittää hyvin ohut kerros. Vähäinenkin multamäärä ja kosteus pitää rikat elossa.

Varjosta, älä ylikastele

Huh hellettä, valittavat taimet. (Ihan totta, luen valituksen niiden lehdistä.) Pihaperhosen taimistolla saattaa lämpötila kohota aurinkoisissa paikoissa 50 asteeseen. Voi olla, että korkeammaksikin, mutta mittarin asteikko loppui siihen. Se on kasveille liikaa. Kasvien optimaalinen lämpötila on 20–25 astetta.

Ylenpalttinen kastelukaan ei auta, päinvastoin. Kuumassa ja kosteassa ruukussa juuret mätänevät. Varjostaminen on ainoa keino. Olen tehnyt varjoisia paikkoja sähköjohtojen suojaputkien ja varjostusverkon avulla. Varjoon pääsevät juuri koulitut pikkutaimet. Muiden on sopeuduttava.

Pienet, vastakoulitut saavat totutella aurinkoon varjostusverkon alla. Pidän niitä siellä muutaman päivän.