Yö on perhosten, vaikka sataisi

Monenlaisia mittareita, yökkösiä ja kiitäjiä, hyvällä tuurilla jopa kiertokiitäjä, joka on niin iso perhonen, että sitä voi erehtyä luulemaan linnuksi.

Kaikkia näitä perhoslajeja ja kymmeniä muita  on mahdollisuus nähdä Perhosten yössä Pihaperhosen taimistolla perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Tapahtuma järjestetään, jos ei sada paljoa. Säävaraus on tehty ihmisten, ei perhosten vuoksi.

Yöperhoset nimittäin lentävät sateellakin, toisin kuin päiväperhoset, kertoo illan asiantuntija Lassi Jalonen Suomen Perhostutkijain Seurasta.

Tähän aikaan kesää on noin sadan yöaktiivisen perhosen lentoaika. Poikkeuksellisen lämpimän kesän vuoksi perhosten lentoaika on noin kaksi viikkoa etuajassa tavanomaisesta.

Perhoset lentävät syksyöinä  niin pitkään kuin plussakelejä riittää.

”Osa perhosista vasta aloittelee lentoja syys-lokakuussa”, Jalonen kertoo.

Myöhään syksyllä, jopa marraskuussa, lentävät muun muassa pakkasmittari, hallamittari ja hallakehrääjä.

Uv-valo houkuttaa

Perhosten yön ohjelma on yksinkertainen. Jalonen virittää taimistolle perhosvalot ja lakanat noin klo 21, minkä jälkeen odotellaan perhosia saapuvaksi. Ensimmäisenä nähtäneen kiitäjiä ja osa yökkösiä, jotka käyvät mielellään perhoskukilla. Paras lentoaika lienee noin klo 23-01.

Perhosvalojen valonlähde on ultraviolettivaloa, joka hämää uv-valon avulla suunnistavia  perhosia.

”Ne ikäänkuin näkevät avoimen lentoreitin ja lentävät sitä pitkin kohti valoa”,  Jalonen kertoo.

Osa perhosista pyörii valon ympärillä, osa laskeutuu valojen yhteydessä olevalla lakanalle. Hyvä tilaisuus perhosten valokuvaamiseen!  Kamera kannattaa siis ottaa mukaan.

Suurin osa yöperhosia

Yöaktiivisten perhosten määrä on moninkertainen päiväaktiivisiin perhosiin. Suomessa päiväperhoslajeja on runsas sata ja yöperhosia loput eli yli 2500 lajia.

”Näin se on joka puolella maailmaa”, Jalonen sanoo.

Evoluutio on suosinut yöaktiivisia perhosia, sillä yöllä liikkuvia saalistajia on hyvin vähän. Käytännössä vain lepakko.

Osalla perhosista on kuuloelin, jolla ne aistivat lepakon lähettämän äänen.

”Lennossa olevat perhoset pudottautuvat silloin alas. Perhoset eivät ole lepakoille helppoja saaliita, Jalonen sanoo.

Perhosten ja yleensä hyönteisten vähenemisen yhteydessä on keskusteltu valosaasteesta. Valosaasteella tarkoitetaan kaikkea keinovalaistusta, joka voi haitata luontoa tai ihmistä. Led-lamppujen yleistyminen on vähentänyt valosaastetta, mutta silti keinovalo voi olla perhosille kohtalokasta.

”Lähinnä siitä syystä, että ne voivat valojen sammuttua jäädä väärään elinympäristöön ja joutua saaliiksi,” Jalonen sanoo.

Hän on harrastanut perhosia 1970-luvulta lähtien. Alkuun päiväperhosia, mutta sittemmin myös yöperhosia.

”Koska niitä on niin paljon. Päiväperhoset on äkkiä nähty”, Jalonen sanoo.

Hän tunnistaa kaikki suurperhosiksi laskettavat perhoset ja osa pikkuperhosista eli noin 1500 lajia.

Perhosten yöhön kannattaa varautua tasku- tai otsalampulla ja säänmukaisella vaatetuksella. Pieni tihkusade ei estä tapahtuman järjestämistä, mutta jos sataa enemmän, tilaisuus perutaan.