Palavarakkaus

Kuvaus

Perinteinen koristekasvi, joka tunnetaan muyös nimellä ylioppilasneilikka. Kukkii heinä-elokuussa, kukat ovat tulipunaiset. Korkeus 60–100 cm. Saattaa tarvita tukemista, varsinkin jos kasvupaikka on tuulinen. Kasvaa kaikenlaisilla mailla, mutta parhaiten hiekansekaisilla multavilla mailla. Paikan tulee olla aurinkoinen tai puolivarjoinen. Viihtyy kauan samassa paikassa, siksi tarpeetonta siirtelyä on vältettävä.
Hyviä kumppaneita ovat päivänkakkara ja ukonhattu

Palavarakkaus voi kylväytyä

Palavarakkaus on erittäin helppohoitoinen ja terve. Se selviää mainiosti ilman erityisiä hoitotoimenpiteitä. Eräässä ohjeessa neuvotaan kuitenkin leikkaamaan kasvi matalaksi kukinnan jälkeen (Lähde: Lena Månsson & Bertil K Johanson: Perennat, Otava 2002), mutta tätä en ole koskaan tehnyt. Ehkä leikkaamisen tarkoituksena on estää kasvia kylväytymästä? Kukka tekee nimittäin runsaasti siemeniä ja pieniä siementaimia voi löytyä emokasvin läheisyydestä. Haitaksi asti se ei leviä.

Ristiretkeläisten tuliainen

Palavarakkaus on kotoisin Etelä-Venäjältä. Eurooppaan se on todennäköisesti tullut ristiretkeläisten mukana. Se oli hyvin suosittu Englannissa 1500-luvulla. Englanniksi kasvi on nimeltään Maltese cross tai Jerusalem cross. Nimi viittaa yksittäisen kukan muotoon, joka muistuttaa maltanristiä.
Suomessa palavaarakkautta kasvoi 1600-luvulla Turussa kasvitieteilijä Elias Tillandzin (1640–1693) puutarhassa.

Sukua suopayrtille

Palavarakkaus on sukua toiselle perinnekasville, suopayrtille (Saponaria officinalis). Kasvien lehdet ovat hyvin samannäköiset, mutta onneksi varsissa on eroja. Palavanrakkauden varret ovat karvaiset, suopayrtin sileät. Molempien juurakossa on saponiinia, saippuan kaltaista ainetta, joka muodostaa veden kanssa vaahtoavan liuoksen.

Nimessä on lyhty

Kasvin tieteellisen nimen alkuosa lychnis tulee kreikan sanasta lykhnos, joka tarkoittaa lamppua tai lyhtyä. Nimen jälkiosa chalcedonica tarkoittaa Turkin Chalcedonicaa.