Lehtosinilatva
5,20 €
Hyvin kestävä perinneperenna, joka kukkii heinä-elokuussa. Kukat yleensä siniset, joskus valkoiset. Korkeus 60–80 cm. Tuoksu houkuttelee pölyttäjiä. Kylväytyy helposti.
Varasto loppu
Kuvaus
Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on heinä-elokuussa kukkiva perinneperenna, jota on kasvatettu suomalaisissa puutarhoissa 1700-luvulta saakka. Etelä-Suomen lehtomaisilla alueilla sitä kasvaa luonnostaan. Se tarvitsee nimensä mukaisesti lehtomaiset olosuhteet eli ravinteikkaan ja kosteahkon maaperän ja puolivarjoisan tai aurinkoisen kasvupaikan. Liian kuivassa paikassa kukinta on heikkoa ja kasvu kituliasta ja kuumassa auringossa sinilatvan lehdet kärventyvät helposti.
Kukkien väri on yleensä sininen, mutta myös valkokukkaista muotoa on. Kukat ovat kellomaisia ja hyvin avoimia, mikä tarkoittaa sitä, että siitepölyä tuottavat heteet ovat hyvin näkyvissä. Ei ihme, että lehtosinilatva houkuttelee pölyttäjiä!
Kukkavarret voivat olla 60–80 senttiä korkeita. Katkaise kukkavarret kukinnan jälkeen, se saa lehdet pysymään raikkaan vihreinä syksyyn saakka. Se myös estää kasvia kylväytymästä.
Samantapaisissa olosuhteissa viihtyvät vuohenjuuret, kuunlilja, saniaiset, esikot ja kesäpikkusydämet.
Lehtosinilatva on ikivanha rohdoskasvi
Lehtosinilatva on ikivanha rohdoskasvi. Antiikin aikana sillä hoidettiin kuumetta, sydämentykystä ja hysteriaa. Myöhemmin kasvin kuivatuilla kukkaversoilla ja juurilla parannettiin kuppaa, käärmeenpuremia ja vesikauhua. Neuvostoliitossa tutkittiin sen käyttöä kroonisen keuhkotulehduksen parantamiseen sekä rauhoittavana lääkkeenä hermo- ja mielitautien hoidossa. Sinilatvaa onkin kutsuttu kreikkalaiseksi valeriaanaksi ( Valerianae gracae). Kasvilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä oikean valeriaanan kanssa.
Professori Toivo Rautavaara (1905–1987) kertoo Miten luonto parantaa-kirjassaan venäläisten todenneen sinilatvan verso- ja juuriuutteen olevan 8–10 kertaa tehokkaampaa kuin valeriaanan. Rohdosta on käytetty myös vatsahaavan hoitamiseen.
Enää sinilatvaa ei käytetä lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Väitetään, että kissat rakastavat sinilatvaa.
Sinilatva on hyvin kestävä
Kasvia kutsutaan englanninkielisissä maissa nimellä jaakopintikapuut. Nimi viittaa kasvin lehteen, joka on parilehdykkäinen. Pihlajalla on samantapainen lehti. Vähän mielikuvitusta käyttäen voi ajatella, että lehti muistuttaa tikapuuta. Jaakopilla tarkoitetaan Raamatun Jaakobia.
Lehtosinilatva on hyvin kestävä kasvi. Se voi sinnitellä hylätyn talon puutarhassa vuosia vailla hoitoa.
Pohjoista sukulaislajia, kellosinilatvaa (Polemonium acutiflorum) on eräiden tietojen mukaan aikanaan kasvatettu savottakämppien pihoilla. Kellosinilatvalla on suuremmat kukat kuin eteläisemmällä lajilla.
Riita kasvin nimestä
Tuleeko lehtosinilatvan tieteellisestä nimestä, polemonium mieleen polemiikki? Sana ’polemos’ on kreikkaa ja tarkoittaa sotaa. Antiikin aikana eläneen historoitsija Plinius vanhemman mukaan kaksi kuningasta riiteli siitä, kumpi oivalsi ensimmäisenä sinilatvan parantavat ominaisuudet.
Sana ’caeroueum’ tarkoittaa sinistä.
Vain kirjautuneet asiakkaat -jotka ovat ostaneet tuotteen- voivat kirjoittaa tuotearvion.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.