Kevätvuohenjuuri

Kuvaus

Kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale) on kevään ensimmäisiä kukkijoita. Sen lämpimänkeltaiset, päivänkakkaraa muistuttavat kukat puhkeavat kukkaan Etelä-Suomessa usein jo toukokuussa, minkä vuoksi se on tärkeä kasvi perhosille, kimalaisille ja kukkakärpäsille. Mikkolan ja Tannerin kirjassa Perhospuutarha kasvista todetaan kuitenkin että, ”ei varsinaisesti kovin hyvä, mutta kelpaa, jos leskenlehteä tai voikukkaa on huonosti lähistöllä.” On siis hyvä voikukan korvike!

Kukissa käy perhosten lisäksi kimalaisia.

Kukinta kestää pitkään, usein kesäkuuhun saakka.

Kevätvuohenjuuri on hyvä leikkokukka

Aikaisen kukinnan vuoksi kevätvuohenjuuren voi istuttaa paikkoihin, jotka myöhemmin kesällä jäävät puiden muodostamaan varjoon. Se ehtii kukkia ennen kuin puut tai pensaat ovat täydessä lehdessä. Vuohenjuuri viihtyy parhaiten tuoreessa, jopa savisessa maaperässä. Kukkavarsi kasvaa 30­–50 cm korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tuulisessakin paikassa. Kukat ovat kestäviä leikkokukkia.

Lannoittamista kannattaa pihistellä, sillä liian ravinteikas maa innostaa kasvattamaan lehtiä kukinnan kustannuksella. Vuohenjuuri leviää jonkin verran juuriversojen avulla, mutta ei haitaksi saakka. Versojen avulla se on voinut levitä luontoon, jolloin sitä tavataan viljelyjäänteenä. Lähde Luontoportti.

Kauniit lehdet koko kesän

Vuohenjuuren hyviin puoliin kuuluu sekin, että sen raikkaanvihreät, herttamaiset lehdet pysyvät kauniina syksyyn saakka, varsinkin jos kukkavarret katkaistaan kukinnan jälkeen. Ominaisuutta voi hyödyntää istuttamalla vuohenjuuren viereen keväällä kukkivia kukkasipuleita kuten helmihyasintteja ja scilloja. Niiden kuihtuvat lehdet jäävät vuohenjuuren lehtien katveeseen. Kukkavarsien katkaisu voi myös innostaa kukkimaan toistamiseen.
Kevävuohenjuuri on hyvä kumppani myös keväällä myöhään versoville kasveille kuten laventelille.

Suomalaisten lempikukka

Vuohenjuuri on kotoisin Euroopan kaakkoisosista, Vähä-Aasiasta ja Kaukasukselta. Luontaisilla kasvupaikoillaan sitä on käytetty lääkekasvina, mitä ei pidä enää tehdä. Kasvi on nimittäin myrkyllinen. Kasvin tieteellisen nimen alkuosa ’doronicum’ on mahdollisesti peräisin arabian kielen kielen sanasta ’doronigi’, joka tarkoittaa myrkkykasvia. (Lähde: Lena Månsson&Bertil K. Johansson: Perennat Otava 2002).

’Orientale’ tarkoittaa idästä tulevaa.

Kevätvuohenjuuren viljelyhistoriasta on niukasti tietoa. Kaikissa käyttämissäni lähteissä todetaan vain, että kasvi löysi tiensä eurooppalaisiin puutarhoihin vasta 1800-luvulla. Pentti Alanko toteaa kirjassa Ukonhattu ja ahkeraliisa (Otava 1994) että jostain syystä kevätvuohenjuuresta on tullut suomalaisten lempikukka. Uskon tietäväni syyn: kevätvuohenjuuri on helppohoitoinen ja kestävä, sen kukka on kuin aurinko itse.

Pihaperhosen kevätvuohenjuuret ovat peräisin kotipihaltani, jossa ne ovat kasvaneet jo edellisen omistajan aikaan eli 1960-luvulta saakka. Myynnissä olevat taimet on lisätty joko kasvullisesti tai siemenestä.