Rohtosuopayrtti

valkoinen kukka, jonka edessä iso perhonen
Rohtosuopayrtti erinomainen mesikasvi sekä päivä-että yöperhosille. Kuvassa etelänpäiväkiitäjä aterioimassa.

Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis) tuoksuu suloisesti, varsinkin iltaisin, kukkii ylenpalttisesti, sopeutuu monenlaisiin oloihin ja on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Kaiken lisäksi rohtosuopayrtti on tärkeä mesikasvi monille päivä-ja yöperhosille. Kukissa käy muun muassa upea matarakiitäjä (Hyles gallii). Elokuussa 2022 Pihaperhosen taimiston rohtosuopayrttipenkissä pörräsi parina päivänä etelänpäiväkiitäjä (Macroglossum stellatarum).

Rohtosuopayrtti kukkii heinä-elokuussa. Kukat ovat valkoiset, joissa on ripaus vaaleanpunaista. Se viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa, maaperä voi olla kuiva tai tuore, mielellään hiekka- tai moreenipitoinen. Suopayrtin korkeus on 30–90 senttiä. Korkeaksi kasvanut yksilö tarvitsee tukea.

Suopayrtti leviää maanalaisten juurien avulla ja voi villiintyä – ja tämän vuoksi kaikki eivät siitä pidä. Pihaperhosen taimistolla suopayrtille on annettu kokonainen lava eli noin parin neliömetrin suuruinen ala. Eräs asiakas sanoi että ”onhan se kaunis noin.”  Tähän voi todeta, että monet kukat ovat kauneimmillaan suurena ryhmänä.

Suopayrtistä on olemassa yksinkertainen ja kerrannaiskukkainen lajike. Pihaperhosessa on myynnissä yksinkertaista kukkaa.

Rohtosuopayrtti on vanha viljelykasvi

Rohtosuopayrttiä on Suomessa viljelty kauan.  ”Suomen puutarhatalouden isäksi” kutsuttu taloustieteen professori Pehr Kalm (1716–1779) kasvatti sitä omassa puutarhassaan 1700-luvulla ja 1800-luvulla se yleistyi säätyläisten puutarhoissa.

Suopayrttiä näkeekin  monin paikoin viljelyjäänteenä pientareilla ja vanhojen puutarhojen lähistöllä.

Suopayrttiä on käytetty aiemmin lääkekasvina, mikä tuntuu hurjalta. Kasvi nimittäin sisältää myrkyllisiä saponiini-yhdisteitä, jotka elimistöön päästessään hajottavat punasoluja.  Saponiinit ovat vaarallisia myös kaloille;  suopayrttiä ei suositellakaan  istutettavaksi vesistöjen lähelle. Eräiden lähteiden mukaan saponiini estäisi myös etanoita (tieto löytyi täältä). Tästä ei ole omaa kokemusta.

Suopayrtillä on hoidettu reumatismia, kihtiä, keltatautia, syyhyä ja kuppaa. 

Suopayrtin juurista, joka kuivatuista tai tuoreista  on keitetty saippuaa, ja monet tuntevatkin sen ”saippuakukkana.”  

Matala maanpeitekasvi kivikkosuopayrtti (Saponaria ocymoides) on läheistä sukua rohtosuopayrtille. Kivikkosuopayrtti kasvaa noin 20 senttiä korkeaksi. Se leviää pitkillä rönsyillä ja kukkii kesä-heinäkuussa vaaleanpunaisin tai valkoisin kukin. Kivikkosuopayrtti tarvitsee hyvin ojitetun kasvupaikan ja lumettomilla paikoilla talvisuojauksen. Männynhavut sopivat siihen tarkoitukseen.

Saippuakukka jo muinaisessa Roomassa

Rohtosuopayrtin tieteellisen nimen alkuosa ’saponaria’ on peräisin latinan saippuaa tarkoittavasta sanasta ’sapo’. Nimen jälkiosa, ’officinalis’ juontuu ’offina’-sanasta. Se tarkoittaa luostarin varastoa. Sanasta ’officinalis’ voi päätellä, että kasvia on käytetty lääkitsemiseen.

Rohtosuopayrttiä on löydetty paljon vanhojen roomalaisten kylpylöiden läheltä. Jo muinaiset roomalaiset keittivät siis kasvista saippuaa.!