Ahomansikka (Fragaria vesca)

Punaisia, kypsiä mansikoita ja mansikanlehtiä.

Ahomansikka on luonnonkasvi, joka oli 1900-luvun alkuun saakka hyvin yleinen Suomessa. Sittemmin ahot eli aukeat, kuivat ja päivänpaisteiset entiset kaskimaat ovat kasvaneet umpeen, minkä vuoksi ahomansikkakin on harvinaistunut.

Puutarhakasvina

Ahomansikkaa voi kasvattaa puutarhassa maanpeitekasvina. Se viihtyy parhaiten läpäisevässä eli hiekkapitoisessa maaperässä. Savimaahankin ahomansikkaa voi istuttaa, jos maan ilmavuutta parannetaan hiekalla ja eloperäisellä aineksella. Huomioi kuitenkin, että savi on ravinnepitoista, minkä vuoksi monet muutkin kasvit viihtyvät siinä. Ahomansikka ei kestä kilpailua heinien kanssa.

Hyviä kasvupaikkoja ovat kalliorinteet, kivimuurit, polkujen vierustat, paikat, joihin aurinko paistaa vähintään kuusi tuntia päivässä.

Ahomansikalla on pieni juuristo, minkä vuoksi se soveltuu erinomaisesti myös ruukussa kasvatettavaksi. Ruukuissa kasvatettavat mansikat on siirrettävä talveksi maahan.

Hoito

Maanpeitekasvina ahomansikka menestyy ilman huolenpitoa, mutta jos haluat ahomansikan nimenomaisesti tekevän paljon marjoja, lannoita kasvia kaliumpitoisella lannoitevedellä kerran viikossa. Kaliumia on paljon esimerkiksi tomaattilannoitteissa ja rohtoraunioyrtistä valmistetussa vedessä. Aloita lannoitus siinä vaiheessa, kun kasvi puhkeaa kukkimaan. Kukinta-aika on pitkä, toukokuusta heinäkuuhun.

Ahomansikka on satoisimmillaan toisena ja mahdollisesti vielä kolmantenakin vuonna. Sen jälkeen satomäärät alenevat ja kasvusto on uusittava – jos siis haluat paljon marjoja.

Lisääminen

Ahomansikkaa on helppo lisätä rönsyistä. Ole tarkkana istutussyvyyden kanssa. Mansikan kasvupisteen eli lehtien keskellä olevan alueen pitää jäädä maanpinnalle.

Ahomansikkaa voi myös lisätä siemenistä. Niitä on myynnissä muassa muassa Niittysiemen Oy:llä.

Pihaperhosen ahomansikat on lisätty taimiston ympäristöstä ja kotipihasta otetuista rönsyistä. Taimisto ja kotimme sijaitsee noin puolen kilometrin Lönnrotin syntymäkodista, Paikkarin torpasta, joten ehkäpä ne ovat samaa mansikkakasvustoa, joilla Lönnrotkin on aikanaan herkutellut!

Mitä Lönnrot sanoi ahomansikasta?

Lönnrotin aikaan mansikoita käytettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin. ” Marjat vilavoittavat, sammuttavat janon, ulostavat helposti ja luullaan estävän luuvalon. Keuhko- ja kivitautiset sanotaan myös havainneet hyvää niiden syömisessä. Ovat maukkaimpia marjalajeja; jotkut eriluonteiset niitä kuitenkaan eivät taida nauttia”, Lönnrot kirjoittaa vuonna 1860 ilmestyneessä Flora Fennicassa.

Mahtoiko Lönnrot tarkoittaa ’eriluonteisilla’ ihmisiä, jotka ovat allergisia mansikoille? Ahomansikka voi nimittäin aiheuttaa samalla tapaa allergisia reaktioita kuin puutarhamansikkakin.

Käyttö

Kerää kypsät ahomansikat, mikäli mahdollista, aurinkoisena iltapäivänä. Silloin ne ovat herkullisimmillaan. Nauti ne tuoreena.  Jääkaapissa ahomansikoiden maku kitkeröityy.

Mansikan lehdet ovat myös käyttökelpoisia. Ne ovat parhaimmillaan ennen ennen kukintaa tai kukinnan aikana. Käytä mansikanlehtiä salaattiin, kastikkeisiin tai teehen. Hyödynnä myös mansikan kannat, jotka olet poistanut puhdistuksessa. Kannat maistuvat kypsälle mansikalle, joten niistä voi tehdä vaikka mansikkamehua.

Nimen tarina

Tieteellinen on johdettu latinan mansikkaa fragum tarkoittavasta sanasta. Suomessa ahomansikkaa on kutsuttu myös metsämansikaksi. Se on tunnettu myös nimillä malla ja mantsimarja.

Perhoset

Ahomansikka on erään pienimmän päiväperhosen eli mansikkakirjosiiven (Pyrgus malvae) toukan ravintokasvi. Perhonen on niin pieni, että sitä voi äkkiseltään luulla isoksi kärpäseksi. Mansikkakirjosiipi lentää touko-kesäkuussa. Sen määrä on hienoisessa laskussa.