Lehtosinilatva kutsuu kimalaisia ja perhosia

sininen, kellomainen kukka, jolla heteet hyvin näkyvissä
Lehtosinilatvan kukka on hyvin avoin. Ei ihme, että kukka houkuttelee kimalaisia ja perhosia.

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on kestävä ja helppohoitoinen kasvi, jonka tuoksuvat ja avoimet kukat houkuttelevat kimalaisia, perhosia ja mehiläisiä.

Kasvia kutsutaan englanninkielisissä maissa nimellä jaakopintikapuut. Nimi viittaa kasvin lehteen, joka on parilehdykkäinen. Pihlajalla on samantapainen lehti. Vähän mielikuvitusta käyttäen voi ajatella, että lehti muistuttaa tikapuuta. Jaakopilla tarkoitetaan Raamatun Jaakobia.

Lehtosinilatva on Etelä-Suomen lehtomaisilla alueilla luonnonvarainen kasvi. Se on ollut kauan suosittu koristekasvi. Suosion syynä on komea kukinta ja kasvin kestävyys. Lehtosinilatva voi sinnitellä hylätyn talon puutarhassa vuosia vailla hoitoa.

Pohjoista sukulaislajia, kellosinilatvaa (Polemonium acutiflorum) on eräiden tietojen mukaan aikanaan kasvatettu savottakämppien pihoilla. Kellosinilatvalla on suuremmat kukat kuin eteläisemmällä lajilla.

lehtosinilatvan lehdet muistuttavat pihlajanlehtiä, niissä voi myös nähdä tikapuun muodon
Lehtosinilatvan muistuttaa pihlajan lehtiä tai tikapuuta.

Lehtosinilatva voi olla valkoinenkin

Lehtosinilatva tarvitsee nimensä mukaisesti lehtomaiset olosuhteet eli ravinteikkaan ja kosteahkon maaperän ja puolivarjoisan tai aurinkoisen kasvupaikan. Liian kuivassa paikassa kukinta on heikkoa ja kasvu kituliasta ja kuumassa auringossa sinilatvan lehdet kärventyvät helposti.

Kasvi kukkii heinä-elokuussa. Kukkien väri on yleensä sininen, mutta myös valkokukkaista muotoa on. Kukat ovat kellomaisia ja hyvin avoimia, mikä tarkoittaa sitä, että siitepölyä tuottavat heteet ovat hyvin näkyvissä. Ei ihme, että lehtosinilatva houkuttelee pölyttäjiä!

Kukkavarret voivat olla 60–80 senttiä korkeita. Katkaise kukkavarret kukinnan jälkeen, se saa lehdet pysymään raikkaan vihreinä syksyyn saakka.

Sopivia kumppaneita lehtosinilatvalle ovat vuohenjuuret, kuunlilja, saniaiset, esikot ja kesäpikkusydämet.

Ikivanha rohdoskasvi

Lehtosinilatva on ikivanha rohdoskasvi. Antiikin aikana sillä hoidettiin kuumetta, sydämentykystä ja hysteriaa. Myöhemmin kasvin kuivatuilla kukkaversoilla ja juurilla parannettiin kuppaa, käärmeenpuremia ja vesikauhua. Neuvostoliitossa tutkittiin sen käyttöä kroonisen keuhkotulehduksen parantamiseen sekä rauhoittavana lääkkeenä hermo- ja mielitautien hoidossa. Sinilatvaa onkin kutsuttu kreikkalaiseksi valeriaanaksi ( Valerianae gracae). Kasvilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä oikean valeriaanan kanssa.

Professori Toivo Rautavaara (1905–1987) kertoo Miten luonto parantaa-kirjassaan venäläisten todenneen sinilatvan verso- ja juuriuutteen olevan 8–10 kertaa tehokkaampaa kuin valeriaanan.  Rohdosta on käytetty myös vatsahaavan hoitamiseen.

Enää sinilatvaa ei käytetä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Väitetään, että kissat rakastavat sinilatvaa.

Riita kasvin nimestä

Tuleeko lehtosinilatvan tieteellisestä nimestä, polemonium mieleen polemiikki? Sana ’polemos’ on kreikkaa ja tarkoittaa sotaa. Antiikin aikana eläneen historoitsija Plinius vanhemman mukaan kaksi kuningasta riiteli siitä, kumpi oivalsi ensimmäisenä sinilatvan parantavat ominaisuudet.

Sana ’caeroueum’ tarkoittaa sinistä.

Vieritä ylös