Neljä tapaa perustaa niitty

Perusta niitty, voit siten luoda elinympäristön uhanalaisille eliöille, kuten loistokultasiivelle, ketoneilikalle tai niittykirviselle, lajeille, jotka ovat muuttuneet uhanalaisiksi niittyjen katoamisen myötä. Tällaisia lajeja on Suomessa noin 650. Niittyjä on ollut Suomessa eniten varhaisen maatalouden aikaan eli 1700-1900-luvun alkupuoli. Tehomaatalouden myötä niitä määrä romahti. Tiesitkö muuten, että niitty on tarkoittanut aikanaa heinämaata? Jäljellä olevia kutsutaan nykyisin…

Kukkiva luonnonniitty, jossa päivänkakkaroita, apilaa ja muita niittykasveja eri kukintavaiheissa.
Niittykukkia juhannuksena Someron Häntälännotkossa. Kotoperäiset lu0nnonkukat ovat hyönteisten kannalta paras valinta.

Perusta niitty, voit siten luoda elinympäristön uhanalaisille eliöille, kuten loistokultasiivelle, ketoneilikalle tai niittykirviselle, lajeille, jotka ovat muuttuneet uhanalaisiksi niittyjen katoamisen myötä. Tällaisia lajeja on Suomessa noin 650.

Niittyjä on ollut Suomessa eniten varhaisen maatalouden aikaan eli 1700-1900-luvun alkupuoli. Tehomaatalouden myötä niitä määrä romahti. Tiesitkö muuten, että niitty on tarkoittanut aikanaa heinämaata? Jäljellä olevia kutsutaan nykyisin perinnebiotyypeiksi.

Valitse niityn paikaksi vähäravinteinen

Niityn voi perustaa neljällä eri tavalla. Valitse paikaksi vähäravinteinen ja aurinkoinen paikka, sellainen paikka on erityisesti kukkien mieleen. Muista, että niitylle on ominaista kasvilajien suuri määrä. Tähtää siihen, että niityllä olisi vähintään kymmenen eri lajia. Runsaimmillaan niityllä voi kasvaa 40 eri kasvilajia neliömetrillä.

1. Köyhdytä nurmikkoa

Helpoin, edullisin ja samalla epävarmin tapa perustamiseen on olemassa olevan nurmikon köyhdyttäminen. Leikkaa tai niitä nurmikko useita kertoja kesässä ja kerää leikkuujäte pois. Järkevintä on valita kohteeksi huonosti voiva nurmikko.

 Kun ravinteet vähenevät, nurmi heikkenee ja kukkiville kasveille muodostuu tilaa. Tämä menetelmä säästää luonnonvaroja, mutta vaatii kärsivällisyyttä, sillä kukkien ilmestyminen voi kestää viidestä jopa kymmeneen vuotta.

Voit nopeuttaa prosessia tekemällä nurmikkoon paljaita laikkuja, joihin kylvät niittykukkien siemeniä.

2. Käännä nurmikko ja kylvä

Nopeampi ja varmempi, mutta myös työläämpi tapa on nurmikon kääntäminen lapiolla tai talikolla tai jyrsimällä. Poista nurmipaakut, kitke huolellisesti monivuotiset rikkakasvit. Jos maa on hyvin ravinteikasta, sekoita pintamaahan muutaman sentin kerros hiekkaa.

Kylvä siemenet maan pinnalle, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen. Kylvä yksivuotiset niittykasvit  huhti toukokuussa hallojen mentyä. Monivuotiset kasvit voit kylvää joko keväällä tai syksyllä, kun lämpötila on pysyvästi alle 10 astetta. Kylvön helpottamiseksi voit sekoittaa siemenet hiekkaan.

Jos kylvät siemenet keväällä, kastele kylvöstä, mikäli mahdollista. Se edistää itämistä.

3. Kuori pintamaa ja osta niittymattoa

Jos haluat tuloksia nopeasti ja sinulla on paksu lompakko, valitse menetelmäksi massanvaihto ja niittymatto. Se nimittäin todettiin nopeimmaksi ja lopputulokseltaan parhaimmaksi niityksi  Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikössä tehdyssä tutkimuksessa vuonna 2021.

Menetelmässä poistetaan noin 10 sentin kerros pintamaata ja tilalle tuodaan niukkaravinteinen kasvualusta, jonka päälle asennetaan niittymatto. Tutkimukseen voi tutustua täällä:

4. Istuta ja kylvä

Voit myös perustaa niityn hybridimallilla. Istuta valitsemellasi maa-alueelle  niittykasvien taimia ja kylvä niiden joukkoon yksivuotisia kukkia. Yksivuotiset lajit kukkivat jo samana kesänä ja tarjoavat heti ravintoa pölyttäjille samalla kun monivuotinen niitty kehittyy rauhassa taustalla.

Muista valita kasvit kasvupaikan mukaan! Kuiville ja paahteisille paikoille sopivat eri lajit kuin tuoreille tai kosteille niityille. Kun kasvupaikka tunnistetaan oikein ja niitto tehdään vähintään kerran vuodessa elo-syyskuussa, niitystä kehittyy ajan myötä kestävä ja monilajinen elinympäristö.

Niityille sopivista lajeista kirjoitan seuraavassa blogissa.

Omat kokemukseni niitystä

Perustin niityn huhtikuussa 2012 pihatien varrelle. Paikan valintaan vaikutti se, että maahan oli edellisvuonna kaivettu vesi-ja viemärilinja. Sen päälle ei saanut istuttaa puita eikä pensaita. Mutta kukkien kylvämistä ei ollut kielletty!

On tunnustettava, että en edes yrittänyt kitkeä monivuotisia rikkaruohoja tai köyhdyttää maata. Syitä oli useita: alue oli suuri, keväällä oli paljon muutakin tekemistä ja maan omisti naapuri. (Minulla oli lupa niityn kylvämiseen.) Järkeilin, että joskus on vain tehtävä asioita, vaikka tietää, että lopputulos ei ole paras mahdollinen.

Kylvin Niittysiemen Oy:ltä tilaamani Tuore metsäniitty-seoksen, jossa oli 17 eri kasvin siemeniä, muun muassa harakan-ja kurjenkelloa, kyläkellukkaa, puna-ailakkia ja päivänkakkaraa. Kylvin siemenet maanpintaan huhtikuun 28.–29. päivinä. Kasteluun ei ollut mahdollisuutta. Siemenet jäivät oman onnensa nojaan.

Puna-ailakista tuli valtalaji

Kaikki siemenet eivät itäneet (ei mikään ihme). Erityisen hyvin kasvuun lähtivät puna-ailakki ja päivänkakkara. Myös kurjen-ja harakankelloa näkyi. Suuri ilonaihe kesällä 2025 oli käenkukan ilmestyminen. Ihmettelen, että onko sen siemenet voineet uinua itämättöniä maassa yli kymmenen vuotta?

Kauniita pinkkejä kukkia luonnossa
Käenkukan ilmaantuminen niitylle kesällä 2025 oli suuri ilonaihe. Voi olla, että se on kukkinut siellä aiemminkin, en ehkä vain ollut huomannut sitä.

Niitä kerran vuodessa

Niityn hoitaminen on huomattavasti helpompaa kuin nurmikon. Tärkeintä on, että niität niityn kerran vuodessa ja keräät niittojätteen pois. Niitä loppukesästä, kun kukinta on ohi. Käytä viikatetta tai niittokonetta. Ruohonleikkuri tai trimmeri ei käy, sillä ne murskaavat niittojätteen.

Jos niitty on hyvin rehevä, voit niittää se ensimmäisen kerran alkukesästä. Silloinkin niittojäte on kerättävä pois.

Tarkkaile kasvustoa. Aivan erityisesti, jos lähistöllä kasvaa haitallisia vieraslajeja kuten lupiinia tai jättipalsamia. Ne on kitkettävä välittömästi.

Niin, ja ota kuvia ja pidä kirjaa lajeista!

Nainen niittää viikatteella heinää.
Niitto on tekniikkalaji, mutta pääasia on, että niitty niitetään vähintään kerran vuodessa ja niittojäte kerätään pois.

Samankaltaiset artikkelit

  • Vaihtoehto turpeelle – kukka vai kakka?

    Mikä olisi vaihtoehto turpeelle? Olen pohtinut tätä useita kertoja vuosien varrella. Taas kerran jouduin asian eteen, kun sain tulokset taimiston pellosta teettämästäni maa-analyysista ja suositukset toimenpiteistä. Laboratorion suositus taimiston pellon parantamiseksi oli yksiselitteinen.   ”Suosittelemme turvelisäystä maan multavuuden nostamiseksi. Lisättävän turpeen tulee olla tummaa ja maatunutta, ns. maanparannusturvetta.” Ahdistuin. Haluan vaihtoehtoa, sillä turpeenkäyttö puutarhassa ei…

  • Yö on perhosten, vaikka sataisi

    Monenlaisia mittareita, yökkösiä ja kiitäjiä, hyvällä tuurilla jopa kiertokiitäjä, joka on niin iso perhonen, että sitä voi erehtyä luulemaan linnuksi. Kaikkia näitä perhoslajeja ja kymmeniä muita  on mahdollisuus nähdä Perhosten yössä Pihaperhosen taimistolla perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tapahtuma järjestetään, jos ei sada paljoa. Säävaraus on tehty ihmisten, ei perhosten vuoksi. Yöperhoset nimittäin lentävät sateellakin,…

  • Unelmoitko talvenkestävästä laventelista?

    Unelmoitko talvenkestävästä laventelista? Laventeli saattaa sittenkin kestää Suomen talvea Onko talvenkestävää laventelia mahdollista kasvattaa avomaalla? Tätä jännitän seuraavien kuukausien aikana. Pihaperhosen taimistolla on nimittäin käynnissä pienimuotoinen koeviljely laventelin (Lavandula angustifolia) talvenkestävyydestä. Istutin syksyllä kaikki laventelin taimet ilman ruukkua maahan, jonka läpäisevyyttä parantelin hiekalla. Lisäksi lapioin taimien päälle hiekka ja puiden lehtiä. Lämpimän syksyn aikana pelkäsin…

  • Huh hellettä – käytä se hyödyksi puutarhassa

    50 asteen lämpötila on kasveille liikaa Huh hellettä, sanoi puutarhuri, mutta päätti ruikuttamisen sijaan käyttää hellettä hyödyksi. Niinpä hän tyhjensi ja siivosi kasvihuoneen ja laittoi ovelle lapun. ”Älä avaa! Desifiointi käynnissä”. Puutarhuri olen minä. Inhoan hellettä; paras lämpötila kesällä on mielestäni +20 astetta, mutta koska en mahda säälle mitään, muutin suhtautumistani. Otan kuumuudesta hyödyn irti….

  • Sulkapiiska lumoaa, oudolla nimellä looginen selitys

    Tunnetko kukan nimeltä sulkapiiska (Perovskia atriplicifolia)  ? Minä en ollut kuullutkaan ennen kuin Anne Raine kertoi siitä. Monelle muullekin kasvi on vieras; tällaisen johtopäätöksen tein Googlen hakutulosten määrän perusteella. ”Sulkapiiska”- haku tuotti nimittäin vain 391 tulosta. Sulkapiiska on laventelia ja salviaa muistuttava puolipensas, joka kukkii elo-syyskuussa häikäisevän sinisin kukin. Näin sulkapiiskaa Ketun jäljillä tilan kukkapellossa,…

  • Auringonkukka ei aina katso aurinkoa

    Auringonkukka kääntää ”kasvonsa” aina aurinkoon päin. Näin väitetään, ja näin minäkin uskoin tähän kesään saakka. Mutta niin eivät Pihaperhosen taimistolle kylvämäni ja istuttamani auringonkukat ”käyttäydy”. Osa ehkä joo, mutta suurin osa katsoo naapuriin, jossa asuvat kultainen Iiris ja Raimo. Halusin ymmärtää kukkiani. Selailin muutama kasvitieteellisiä kirjoja, mutta en löytänyt vastausta. Lopulta, tietenkin, googlailin ja kas,…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *