Auringontähti

Kuvaus

Auringontähti (Telekia speciosa) on heinä-elokuussa kukkiva suuri, rehevä ja tuoksuva perenna. Sen kukat houkuttelevat päiväperhosia ja kimalaisia. Kasvin korkeus on 130–200 senttiä ja kukkamykeröiden halkaisija 5–6 senttiä. Se menestyy savessa, maaperässä, joka useimmille muille kasveille koituu kuolemaksi.

Auringontähteä on Suomessa kasvatettu 1900-luvun alusta lähtien. Sitä istutettiin tuolloin kartanopuistoihin, joissa se on voinut säilyä viljelyjäänteenä. Ehkäpä juuri sen vuoksi, että kasvi sietää savista maaperää.

Monen muun loppukesän perhoskukan tapaan kukka on keltainen. Vanhetessaan kukan keskusta muuttuu ruskeaksi, ja laitalehdet repsahtavat. Kukinnan jälkeen auringontähti onkin hurmaavasti homssuinen. Kukkavarret on syytä katkaista kukinnan jälkeen, muutoin piha on täynnä auringontähden taimia.

Auringontähti on poikkeuksellinen perhoskasvi

Auringontähti on perhoskasviksi poikkeuksellinen. Perhosia houkuttelevat kukat viihtyvät yleensä auringossa, mutta tämä kukka tarvitsee ennemmin puolivarjoisaa tai varjoisaa kasvupaikkaa. Aurinkoiseen paikkaankin sen voi istuttaa, mutta silloin on kastelusta huolehdittava. Kasvupaikkavaatimukset ymmärtää kun katsoo kasvin lehtiä. Ne ovat suuret, 30–40 senttimetriä pitkät, hieman herttamaiset ja ohuet. Sellaiset lehdet haihduttavat valtavasti vettä.

Kasvu keväällä alkaa myöhään. Ominaisuutta voi yrittää hyödyntää istuttamalla auringontähden viereen sipulikukkia. Sipulikukkien kuihtuvat lehdet jäävät auringontähden lehtien alle. Yhdistelmä ei ole ihan ongelmaton, sillä monet sipulikukat vaativat läpäisevää maata. Savisessa maassa talvimärkyys voi koitua sipulikukkien kohtaloksi.

Istutin auringontähden Pihaperhosen taimistolle kesällä 2020 niin tiukkaan saveen, että epäilin kasvin selviytymistä. Kaiken lisäksi paikka on osan päivästä paahteisen kuuma. Mutta, kas taimi kasvoi kuin kasvoikin ja kukki. Tämän sivun kuvat on otettu juuri kyseisestä yksilöstä.

Nimetty aatelismiehen mukaan

Auringontähden ulkomuoto muistuttaa hieman isohirvenjuurta ( Inula helenium), jolla myös on suuret lehdet ja keltaiset, heinä-elokuussa puhkeavat kukat.  Auringontähti on saanut tieteellisen nimensä 1700–1800-lukujen taitteessa eläneen unkarilaisen aatelismiehen ja tutkimusmatkailijan Teleki de Szekin mukaan. Nimen jälkiosa ’speciosa’ tarkoittaa ’kaunista, vaikuttavaa’. Sillä viitataan suureen kukkaan. Kasvi on kotoisin Kaukasukselta ja lounaisesta Aasiasta.

Auringontähti ei vaadi erityistä hoitoa. Pienissä pihoissa on syytä kuitenkin huolehtia ettei kasvi pääse leviämään liikaa.