Kaunopunahattu

iso perhonen, keisarinviitta kaunopunahtun kukalla
Kaunopunahattu houkuttelee suuria ja näyttäviä päiväperhosia, kuten keisarinviittoja.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) on eräs parhaimmista perhoskukista. Se houkuttelee  näyttäviä päiväperhosia kuten neitoperhosia, amiraaleja, nokkosperhosia ja keisarinviittoja.  Kimalaisillekin punahattu kelpaa.

Punahatusta tulee 80–100 cm korkea. Se kukkii heinä-elokuussa. Kukat ovat kestäviä leikkokukkia.

Punahattu viihtyy aurinkoisessa, mutta ei kuitenkaan paahteisessa paikassa. Puolivarjossakin kasvi menestyy. Maaperän tulee olla läpäisevä. Kasvi soveltuu myös ruukussa kasvatettavaksi.

Punahattu kukkii toisena vuonna kylvöstä. Joka vuosi kasvi kasvattaa lisää versoja, ja on muhkeimmillaan noin neljän tai viiden vuoden kuluttua. Silloin se kannattaa jakaa. Paras aika jakamiselle on kevät.

Punahattu on helppohoitoinen

Punahattu on hyvin helppohoitoinen perenna. Sitä ei tarvitse tukea eikä juuri lannoittakaan. Liika lannoitus päinvastoin haitaksi, sillä se kasvattaa lehtiä kukinnon kustannuksella. Kasvi on hyvin terve eikä se houkuttele tuholaisia. Se ei kelpaa lehtokotiloillekaan.

Punahattu leviää hyvin hillitysti siemenistä – jos leviää lainkaan. Kotipihan kukkapenkissä en ole koskaan nähnyt yhtään siementaimea, mutta taimistolta niitä olen ilokseni löytänyt. Kukkavarret kannattaakin mielestäni jättää talventörröttäjäksi. Ulkomaisissa lähteissä väitetään, että punahattu olisi talvella tärkeä ravintokasvi linnuille, erityisesti tikleille. Pihassamme on kasvanut vuosikymmeniä punahattuja, mutta kertaakaan en ole nähnyt tiklejä enkä mitään muitakaan lintuja punahatuilla.

Punahatun talvenkestävyys ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, ei varsinkaan savimaalla.

Punahattu on intiaanien lääkekasvi

Punahatulla on värikäs historia. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se oli intiaanien tärkeimpiä lääkekasveja. Intiaanit käyttivät  punahatusta tehtyjä rohtoja ulkoisesti haavoihin, palovammoihin, hyönteisten ja käärmeen puremiin sekä sisäisesti vatsavaivoihin, yskään, päänsärkyyn ja vilustumiseen. Kasvista käytettiin sekä juuri että verso.

Eurooppaan punahattu tuotiin viimeistään 1800-luvulla, eräiden tietojen mukaan jo 1700-luvulla.

Joka tapauksessa 1800-luvun lopussa kasvi oli suosittu koristekasvi eurooppalaisissa puutarhoissa. Lisäksi sen käyttöä lääkekasvina tutkittiin ahkerasti erityisesti Saksassa. Kaunopunahattua käytetään edelleen lääkekasvina. Siitä tehdyn uutteen on todettu lyhentävän ja lieventävän flunssa oireita ja kestoa.

Suomessa punahattu oli vielä 1900-luvun alussa suuri harvinaisuus ja erikoisuus kartanoiden puutarhoissa.

Punahatun käyttö koristekasvina yleistyi maailmanlaajuisesti 1980- ja 1990-luvuilla, erityisesti sen jälkeen kun amerikkalainen perennajärjestö nimitti Echinacea purpurea ’Magnuksen’ vuoden perennaksi 1998.

Piikikäs kuin siili

Kaunopunahatun tieteellisen nimen alkuosa Echinacea tulee kreikan kielen ’echinos’- sanasta, joka tarkoittaa piikkimäistä ja siilimäistä. Nimellä viitataan kaunopunahatun mykeröön, joka on piikikäs. ’Purpurea’ tarkoittaa väriä.

Suomen kielessä kaunopunahattu on tunnettu aiemmin myös nimellä punahattu tai auringonhattu. Punahattuja on kuitenkin useita eri lajeja, kuten kaitapunahattu ja rohtopunahattu, joten pelkästä punahatusta puhuminen voi aiheuttaa sekaannuksia.

Kaunopunahatusta on jalostettu useita lajikkeita, myös valkokukkaisia.

Pihaperhosessa on myynnissä päälajin (Echinacea purpurea) lisäksi kolmea lajiketta ’Magnus’, ’Happy Star’ ja ’White Swan’. Viimeksimainittu on valkokukkainen.