Toimittajasta puutarhuriksi

Tiesin jo ennen opintoja, että haluan perustaa taimiston

nainen, jolla on kädessä perhoshaavi ja kaulassa kamera
(Kuva: Heli Kurimo)

Olen Erja Hinkkanen, toimittaja, joka sai tarpeekseen mediamaailman myllerryksistä. Niinpä tammikuussa 2018 tein suuren elämänmuutoksen ja jäin toimittajan työstä opintovapaalle. Lähdin opiskelemaan puutarhuriksi Mäntsälään, Keudan omistamaan Saaren kartanoon. Puutarha on ollut minulle rakas harrastus vuosikymmeniä, ja olisi ehkä sellaiseksi jäänytkin ellei mediamaailma olisi muuttunut niin paljon. Valmistuin  puutarhuriksi joulukuussa 2019.

Jo ennen opintovapaalle jäämistä tiesin, mitä tekisin valmistuttuani. Ryhtyisin tuottamaan kukkia, joista perhoset ja kimalaiset hyötyisivät. Se olisi vähintä, mitä voisin tehdä hyvittääkseni tekoni – hiukan dramatisoidakseni.  Olen nimittäin vuosien varrella kitkenyt kasvimaaltani peltovalvatin, kyläkarhiaisen ja pelto-ohdakkeen, jotka kaikki ovat erinomaisia kimalaiskasveja. Toisaalta ne ovat myös viheliäisiä rikkakasveja. Voikukkia on sentään onneksi jäänyt! Se on eräs tärkeimmistä kimalaisen käyttämistä ravintokasveista.

Puutarhaharrastukseni nimissä olen köyhdyttänyt luontoa.

"Perhosherätyksen" sain 2000-luvun alussa, kiitos Kauri Mikkolan ja Hannu Tannerin Perhospuutarha-kirjan (Tammi 2001). Sitä olen käyttänyt lähteenä miettiessäni taimistoni lajivalikoimaa. Olen koonnut listaan runsaat sata lajia, joista osa on tuikitavallisia puutarhakasveja, kuten ruohosipuli. Koska olen ryhtynyt tuottamaan kasveja siemenestä, ja kevät on ollut vaikea, on tuotannossa vasta pieni osa lajeista.

Yksi asia johtaa toiseen. Perhosten lisäksi minua on alkanut kiinnostaa kimalaiset ja muut  hyönteiset. Keväällä 2020 ilmoittauduin mukaan Suomen ympäristökeskuksen organisoimaan hankkeeseen, jonka nimi on Suomen pölyttäjähyönteiskantojen tila, seuranta ja hyönteispölytyksen taloudellinen merkitys maataloudelle (PÖLYHYÖTY). Lisää hankkeesta voi lukea sen nettisivuilta

Sain oman seurantareitin, jonka varrelta olen laskenut kimalaisia ja lisäksi tunnistaa niitä lajilleen. Tunnistusta varten olen pyydystänyt kimalaisen haavilla ja laittanut sen lasipurkkiin lähempää tarkastelua varten. Hyvin usein lajimääritys jää vaillinaiseksi.

Perustin Pihaperhonen-nimisen yrityksen helmikuussa, tarkkaan ottaen ystävänpäivänä, 14. helmikuuta. Sain yrityksen perustamiseen starttirahaa, mistä olen kiitollinen. Mutta jos helmikuussa olisin tiennyt koronasta, en olisi vielä perustanut yritystä. Koronan mukanaan tuomat kokoontumisrajoitukset vaikeuttivat  kasvihuoneen rakentamistalkoita. Huone valmistui lopulta noin kaksi kuukautta myöhässä, kesäkuun alussa. Ilman perheen, ystävien ja kyläläisten apua se ei olisi vieläkään valmis. Haluan sydämestäni kiittää kaikkia kasvihuoneen rakentamiseen tavalla tai toisella osallistuneita!

Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen ahdistavat.  Pölyttäjäystävällisten kasvien tuottaminen on minulle sopiva tapa lievittää ahdistusta. Ja niiden istuttaminen ( tai kylväminen, monia kimalaisten suosikkeja voi kylvää itse) on kaikille pihanomistajille helppo tapa auttaa pörriäisiä. Tästähän Ylen Pelasta pörriäinen -kampanja oivallisesti muistuttaa.