sulkapiiskan sinisiä kukkia

Tunnetko kukan nimeltä sulkapiiska (Perovskia atriplicifolia)  ? Minä en ollut kuullutkaan ennen kuin Anne Raine kertoi siitä. Monelle muullekin kasvi on vieras; tällaisen johtopäätöksen tein Googlen hakutulosten määrän perusteella. ”Sulkapiiska”- haku tuotti nimittäin vain 391 tulosta.

Sulkapiiska on laventelia ja salviaa muistuttava puolipensas, joka kukkii elo-syyskuussa häikäisevän sinisin kukin. Näin sulkapiiskaa Ketun jäljillä tilan kukkapellossa, ja vaikka kukinta oli jo menossa ohi, teki se vaikutuksen.

”Voi kun olisit nähnyt sen silloin kun se oli täydessä kukassa,” Anne Raine pahoitteli.

Vaikea oli kuvitella, että kukinto olisi voinut olla vielä kauniimpi!

Sulkapiiska on Kassussakin

Nimi on mielestäni kummallinen ja vaikea muistaa. Sattumoisin huomaan eräässä vanhahkossa perennakirjassa kasvia kutsuttavan nimellä ’perovskia’, mutta se lienee liian vaikea, ainkaan se ei ole vakiintunut Mielestäni kasville sopisi nimeksi venäjänsalvia, sillä englanniksi se on Russian sage. Sulkapiiska on kuitenkin virallisesti hyväksytty nimi. Se mainitaan Ella Rädyn toimittamassa Viljelykasvien nimistössäkin ja Kassussa eli kasvien suomenkieliset nimet-ontologiassakin.

Nimi vaivasi minua niin paljon, että rohkaisin mieleni ja lähetin sähköpostia Kassun sivuilta löytyneisiin yhteystietoihin.

 ”Pahoittelen, jos vaivaan turhanpäiväisellä asialla, mutta minua kiinnostaa sellaisen kasvin kuin ’sulkapiiska’ suomenkielinen nimi. Sen tieteellinen nimi on Perovskia atriplicifolia. Minulle kerrottiin, että suomenkielinen nimi on käännös englannista. Tämä ei pitäne paikkaansa, sillä kasvi on englanniksi  Russian sage. Suomeksi se olisi kai venäjänsalvia.

Järkeilin, että outoon sulkapiiska-nimeen täytyy olla jokin järkiperäinen selitys. Mikähän se voisi olla? Voisin jotenkin ymmärtää nimen, jos se olisi ’sulkapiisku’, onhan meillä kultapiiskukin, mutta ’piiskaa’ en oikein käsitä.

En olisi ikinä uskonut, mutta sain kasvibiologi Arto Kurtolta vastauksen ja vieläpä hyvin pikaisen.

Nykyisin suku Perovskia sisällytetään sukuun Salvia. Sen vuoksi entiset Perovskia-lajit tarvitsevat uudet suomenkieliset nimet. Päätämme niistä kohtapuoliin, minkä jälkeen lähetän ne Sammattiinkin tiedoksi. Nimi ’piiskat’ on puutarhakasvien nimistötoimikunnan aikoinaan Perovskia-suvulle antama ja näyttää perustuvan varsien piiskamaiseen olemukseen. P. atriplicifolian ’sulka’ taas tulee lehtien pariliuskaisuudesta.

Arto Kurtto

Myöhemmin sain vielä toisenkin vastauksen, Suomen Biologian Seuran sihteeriltä Niko Johanssonilta. Seikkaperäisessä vastauksessa hän kertoi  muun muassa että kasvien systemaattinen luokittelu elää jatkuvasti ja että tieteellisen nimistön muuttuminen ei ole harvinaista.

…sukua Perovskia ei tunnusteta enää viralliseksi nimeksi, ja laji pitäisikin itse asiassa tuntea nimellä Salvia yangii (jolla ei ole suomenkielistä nimeä). Suomenkielinen nimi pitäisi siis teknisesti päivittää sukuun Salvia, jotka tosiaan tunnetaan suomeksi salvioina. Kasvien systemaattinen luokittelu elää jatkuvasti, ja tällaiset tapaukset eivät sinänsä ole harvinaisia että nimistö muuttuu – ja kun tieteellinen nimistö muuttuu, tulisi suomenkielistenkin nimien muuttua jatkuvasti perässä. Ymmärrät varmasti, ettei se aktiivisilta suomalaisilta kasvitieteilijöiltä suju ihan reaaliajassa!

Itse kutsuisin lajia siis suomeksi edelleen nimellä sulkapiiska. Itse uskon tämän viittaavan piiskamaisten kukintojen muotoon. Piiskut (suku Solidago) lienee nimetty samantyyppisen piiskamaisen kasvutavan mukaan, mutta eivät ole läheistä sukua näille piiskoille: piiskat kuuluvat huulikukkaiskasvien heimoon, piiskut taas mykerökukkaiskasvien heimoon. Minusta sulkapiiska (vaikka onkin vähän erikoinen) on ihan hauska  nimi kasville.

Niko Johansson

Elämme siis jännittäviä aikoja Perovskia-lajien nimien suhteen!

Keväällä taas Kettulaan

Luin kaiken, mitä Perovskia atriplicifoliasta oli saatavissa, ja tulin siihen tulokseen, että se sopisi hyvin Pihaperhosen valikoimaan. Sulkapiiska nimittäin houkuttelee kimalaisia.

Mikään jokapaikan kasvi se ei ole. Sulkapiiska on lähtöisin Afganistanista Tiibetiin ulottuvalta alueelta. Se vaatii lämpimän, aurinkoisen, ja hyvin ojitetun kasvupaikan. Olettaisin, että se viihtyy samantapaisissa oloissa kuin laventeli. Sulkapiiskan talvehtiminen on Suomen oloissa epävarmaa.

Månssonin kirjan mukaan sulkapiiskaa lisätään keväällä pistokkaista.

Täytyy keväällä käydä uudestaan Kettulassa…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös