Pihaperhosen taimiston muodonmuutos. Vuosi sitten eli kesällä 2020 taimisto näytti olkien peittämältä pellolta (vas.) Vuotta myöhemmin näkymä on aivan toinen. Oljet on muokattu maahan lisäämään maan humuspitoisuutta.

Pihaperhosen taimistoa on  rakennettu runsas vuosi. Mitä olen saanut aikaan? Tai paremminkin, mitä olemme saaneet aikaan? Ilman perhettä ja ystäviä taimisto ei olisi nykyisessä kuosissa.

Vuoden aikana on valmistunut kasvihuone, lavoja, risuaita, komposti, ulkovessa, sorakäytäviä ja alkeellinen kastelujärjestelmä sekä 60 eri perennalajin taimia. Mielestäni ihan kohtuullinen saavutus! Plussaa on sekin, että taimisto alkaa vähitellen näyttää taimistolta eikä olkien peittämältä pellolta, kuten vielä vuosi sitten.

Pölyttäjäystävällisiä koristekasveja eli kimalaisille ja perhosille kelpaavia kukkia on ainakin 200, joten henkseleita ei ole vielä syytä paukutulla. Listan Pihaperhosen perennoista löydät postauksen lopusta. Ota huomioon, että listaus koskee vain heinäkuuta 2021.

Kastelujärjestelmä tarkoittaa kalliolle hilattua vesisäiliötä ja 50 metrin pituista vesiletkua. Vesiletkun kanssa olen tänä kesänä käynyt monet turhauttavat taistelut.

Lajeja pieniin pihoihin

Taimistolla kasvatettavat lajit olen valinnut  lähinnä kirjallisuuden perusteella, tärkein lähde on ollut vuonna 2001 ilmestynyt Hannu Tannerin ja Kauri Mikkolan Perhospuutarha-kirja. Olen hyödyntänyt myös Riku Cajanderin Luontopiha-kirjaa sekä siemenliikkeiden mainintoja pölyttäjäystävällisistä kukista.

Omien havaintojeni pohjalta aion ottaa tuotantoon myös kevätpikkusydäntä ja keijunkukkaa. Molemmissa käy runsaasti kimalaisia, mitä ei kukkien ulkonäöstä heti uskoisi. Lajien hyvä puoli on sekin, että ne soveltuvat pieniin pihoihin. Monet pölyttäjäystävälliset kukat ovat nimittäin suurikokoisia. Tälläisia ovat esimerkiksi isohirvenjuuri ja auringontähti.

Perhoskukat tarvitsevat aurinkoa

Perhoset ja niille kelpaavat kukat tarvitsevat aurinkoa. Siksi liki kaikki Pihaperhosen taimet ovat aurinkoisen paikan perennoja. Taimisto osoittautuikin monelle lajille liian varjoisaksi. ( Tai se osa taimistoa, joka nyt on käytössä.) Varjoisuus johtuu taimiston vieressä kasvavista suurista lehtipuista, lähinnä haavoista. Varhain keväällä aurinko paistoi koko taimistolle, mutta kun haapoihin puhkesivat lehdet, ei auringonvaloa ollut enää riittävästi. Perennat kääntyivät aurinkoa kohti ja kasvattivat liian korkeat varret. Näin kävi esimerkiksi anisiisoille. Minun oli siirrettävä aurinkoisempaan kohtaan.

Varhain keväällä kukkivat perennat eli kaukasianpitkäpalon, tarharistikin, kevättähtimön ja lehtosinilatvan taimet siirsin varjoon. Järkeilin, että ne selviävät kukinnan jälkeen vähäisemmässäkin valossa.

Ilman varjoa taimisto olisi pätsi

Entä jos puut kaadettaisiin? Tätä ehdotti eräs asiakas, ja kävipä se omassakin mielessä, mutta tulin nopeasti järkiini. Ilmaston lämpenemisen vuoksi tarvitsemme jokaista puuta hiilidioksidia poistamaan. Sitä paitsi ilman  puiden luomaa varjoa Pihaperhosen taimisto olisi pätsi. Kuumimpaan aikaan lämpötila nousi nimittäin varjossakin yli 30 asteeseen. Asia ei kuitenkaan ole minun päätettävissäni, sillä en ole maanomistaja, mutta toivon todella, että puut saisivat kasvaa.

Taimiston valo-olosuhteiden vuoksi olenkin harkinnut varjossa viihtyvien perennojen tuottamista. Niitä ovat myös asiakkaat kyselleet. Rohkenisinko ottaa tuotantoon erästä lempikasviani, kevätkaihonkukkaa (Ompahalodes verna)? Se on maanpeiteperenna, joka kukkii aikaisin keväällä sinisin kukin. Epäröin lajin ottamista tuotantoon siksi että kevätkaihonkukka ei houkuttele sen paremmin perhosia kuin kimalaisiakaan. Se ei tuota tuota mettä eikä siitepölyä.

Koristeheiniä perhostoukille

Monet taimiston perennoista sopivat heinien kumppaneiksi. Olenkin miettinyt koristeheinien taimien tuottamista, vaikka heinät ovatkin tuulipölytteisiä, pölyttäjät eivät siis hyödy niistä. Sarat ja heinät tosin ovat eräiden perhostoukkien ravintokasveja.

Esteettisistä syistä kotipihoilla heiniä kannattaisi kuitenkin kasvattaa. Ne ovat kauniita syksyllä ja talvella kun perennojen kukinta on ohi. Tuulessa huojuvat heinät tuovat sitäpaitsi eloa istutuksiin. Oletteko huomanneet, että nykyisin tuulee usein?

Hurmaavat krassit

Kesäkukkia minun ei ollut tarkoitus kasvattaa lainkaan, mutta tulinpa niitäkin kylväneeksi: narsissitupakkaa, koristekrasseja, kääpiösamettikukkia ja sinitähtöstä. Kaupallinen menestys ne eivät olleet, mutta silmäniloa ne ovat tuottaneet taimistolle runsaasti, varsinkin koristekrassit. Suorastaan lumoutuneena olen katsellut kuinka tarhakimalaiset sukeltavat krassien kukkaan.

Niille kelpasi myös valkokukallinen krassi, Ice Age.

Krasseja istutinkin koristeeksi moneen paikkaan taimistolla. Erityisen ihastuttavaa minusta on ollut taimiston risuaitaa pitkin kiipeilevä köynnöskrassi.

Lista Pihaperhosen taimiston lajeista heinäkuussa 2021

  1. kaukaasianpitkäpalko
  2. tarharistikki
  3. kevättähtimo
  4. lehtosinilatva
  5. tulikellukka
  6. ojakellukka
  7. ruohosipuli
  8. isotöyhtöangervo
  9. harjaneilikka
  10. punaväriminttu
  11. preeriaväriminttu
  12. kaunopunahattu, neljä eri lajiketta
  13. auringontähti
  14. isohirvenjuuri
  15. rohtosuopayrtti
  16. tähkäverbena
  17. rohtoverbena
  18. sinipallo-ohdake
  19. niittysalvia
  20. isokaunosilmä
  21. puna-ailakki
  22. valkoailakki
  23. palavarakkaus
  24. sinipiikkiputki
  25. kivikkotörmäkukka
  26. keltamaksaruoho
  27. valkomaksaruoho
  28. siperianmaksaruoho
  29. kamsatkanmaksaruoho
  30. isomaksaruoho
  31. nuokkukohokki
  32. kurjenkello
  33. kaukaasianpioni
  34. isotähtiputki
  35. kaukaasiantähtiputki
  36. punavirma
  37. mirrinminttu
  38. keltasauramo
  39. pohjanrantakukka
  40. iisoppi
  41. anisiiso
  42. rönsyakankaali
  43. kultamaksaruoho
  44. aitokissanminttu
  45. ukonkello
  46. ahdekaunokki
  47. keltakaunokki
  48. ketokaunokki
  49. siankärsämö
  50. kevätesikko
  51. kaukasiankirahvinkukka
  52. harmaamalvikki
  53. myskimalva
  54. metsänätkelmä
  55. ruusunätkelmä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös