Pörisevä ja karvainen tehopölyttäjä

kimalainen kevätpikkusydämen kukassa

Kimalaisten ahkeralle ravinnonhaulle on annettu uusi nimi. Se on ekosysteemipalvelua. Mettä ja siitepölyä kukista hakevat kimalaiset tulevat nimittäin samalla pölyttäneeksi kasvit, mikä on välttämätöntä marjan-ja hedelmäntuotannon kannalta. Ilman kimalaisia emme saisi mustikoita tai puolukoita. Pölyttäjinä toimivat muutkin hyönteiset kuten kukkakärpäset, mehiläiset ja jopa perhoset, mutta kimalaiset ovat ylivertaisen tehokkaita. Ne lentävät aamusta iltaan, vähän huonommissakin olosuhteissa, ne ovat niin karvaisia, että siitepöly tarttuu niihin  ja mikä tärkeintä, ne osaavat värisyttää kasvia niin hekumallisesti, että siitepöly irtoaa. Tämän ominaisuuden vuoksi kimalaisia on jo vuosia käytetty kasvihuoneviljelmillä tomaattien pölytykseen.

Lue lisää kimalaisista.

  • Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen ja Ilkka Teräs,  Suomen kimalaiset (Docendo 2018). Kattava tietopaketti Suomessa tavattavista kimalaisista. Sisältää muun muassa eri lajien tuntomerkit.
  • Dave Goulson, Kimalaisen kyydissä, matka mesipistiäisten maailmaan (Gaudeamus).  Englantilainen biologi on tutkinut kimalaisia vuosikymmeniä. Vetävästi kirjoitetussa kirjassaan hän pohtii muun  muassa kasvatettujen kontukimalaisten mahdollisesti levittämiä tauteja ja kuvailee, miten vaikea on löytää kimalaisen pesää.