iso perhonen, keisarinviitta kaunopunahtun kukalla
Kaunopunahattu houkuttelee suuria ja näyttäviä päiväperhosia, kuten keisarinviittoja.

On yleisesti tunnettu tosiasia, että kaunopunahattu (Echinacea purpurea) houkuttelee suuria ja näyttäviä päiväperhosia. Punahatulla käyvät muun muassa neitoperhoset, amiraalit, nokkosperhoset ja keisarinviitat.

Miksi perhoset pitävät kukasta, pohti eräs Pihaperhosen asiakkaista. ”Tuoksuuko se?”, hän mietti ja nuuski kukkaa.

Ei  tuoksu, ei ainakaan niin että ihminen kykenisi sitä aistimaan.

Punahatulla käy myös kimalaisia, joskus jopa yhtä aikaa perhosten kanssa.

Sekä kimalaiset että perhoset käyttävät ravinnoksi kukkien mettä. Olettavaa siis on, että punahattujen mesi on erikoisen ravitsevaa tai helposti saatavissa.

Ulkomaisissa lähteissä väitetään myös, että punahattu olisi talvella tärkeä ravintokasvi linnuille, erityisesti tikleille. Pihassamme on kasvanut vuosikymmeniä punahattuja, mutta kertaakaan en ole nähnyt tiklejä enkä mitään muitakaan lintuja punahatuilla.

Punahattu on intiaanien lääkekasvi

Punahatulla on värikäs historia. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se oli intiaanien tärkeimpiä lääkekasveja. Intiaanit käyttivät  punahatusta tehtyjä rohtoja ulkoisesti haavoihin, palovammoihin, hyönteisten ja käärmeen puremiin sekä sisäisesti vatsavaivoihin, yskään, päänsärkyyn ja vilustukseen. Kasvista käytettiin sekä juuri että verso.

Siirtolaiset ottivat pian omakseen intiaanien punahatun. Tästä eräs esimerkki on saksalaissyntyinen tohtori H. C. F. Meyer. Hän patentoi vuoden 1870 aikoihin punahatusta tekemänsä lääkkeen ja antoi sille nimen  The Meyer’s Blood Purifier –eli Meyerin verenpuhdistaja. Meyer väitti, että lääke parantaisi kaikenlaisia sairauksia ja auttaisi muun muassa käärmeenpuremiin. Eräs Meyerin markkinointikeinoista oli, että hän antoi kalkkarokäärmeen pistää itseään, minkä jälkeen hän lääkitsi itseään punahatulla. Varmuuden vuoksi Meyer oli kuitenkin poistanut käärmeen myrkkyhampaan… (Lähde:  Ferdinand Meyer V:n blogi.)

Eurooppaan punahattu tuotiin viimeistään 1800-luvulla, eräiden tietojen mukaan jo 1700-luvulla. Saattaa olla, että englantilainen pappi ja kasvitieteilijä John Banister (1650–1692) lähetti punahatun siemeniä Englantiin jo 1600-luvulla.

Joka tapauksessa 1800-luvun lopussa kasvi oli suosittu koristekasvi eurooppalaisissa puutarhoissa. Lisäksi sen käyttöä lääkekasvina tutkittiin ahkerasti erityisesti Saksassa.

Suomessa punahattu oli vielä 1900-luvun alussa suuri harvinaisuus ja erikoisuus kartanoiden puutarhoissa.

Punahatun käyttö koristekasvina yleistyi maailmanlaajuisesti 1980-ja 1990-luvuilla, erityisesti sen jälkeen kun amerikkalainen perennajärjestö nimitti Echinacea purpurea ’Magnuksen’ vuoden perennaksi 1998.

Kaunopunahattua käytetään edelleen lääkekasvina. Siitä tehdyn uutteen on todettu lyhentävän ja lieventävän flunssa oireita ja kestoa.

Helppohoitoinen perenna

Punahattu on hyvin helppohoitoinen perenna. Sitä ei tarvitse tukea eikä juuri lannoittakaan. Liika lannoitus päinvastoin haitaksi, sillä se kasvattaa lehtiä kukinnon kustannuksella.

Punahattu leviää hyvin hillitysti, jos leviää lainkaan. Punahattua nimittäin pidetään lyhytikäisenä. Se saattaa kadota muutaman vuoden kuluttua kasvupaikaltaan. Mutta jos kasvi näyttää leviävän liikaa, kannattaa kukkavarret katkaista. Kasvi nimittäin leviää siementämällä.

Kasvi on hyvin terve eikä se houkuttele tuholaisia. Se ei kelpaa lehtokotiloillekaan.

Punahatun talvenkestävyys ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, ei varsinkaan savimaalla.

Punahattu kukkii vasta toisena vuonna. Joka vuosi kasvi kasvattaa lisää versoja, ja on muhkeimmillaan noin neljän tai viiden vuoden kuluttua. Silloin se kannattaa jakaa. Paras aika jakamiselle on kevät.

Punahattu viihtyy aurinkoisella, mutta ei kuitenkaan paahteisella paikalla. Puolivarjossakin kasvi menestyy.

Maaperän tulee olla läpäisevää hiekkamultaa, savimaassa kasvi ei menesty.

Kaunopunahattu on myös valkoinen

Kaunopunahatun tieteellisen nimen alkuosa Echinacea tulee kreikan kielen ’echinos’- sanasta, joka tarkoittaa piikkimäistä ja siilimäistä. Nimellä viitataan kaunopunahatun mykeröön, joka on piikikäs. ’Purpurea’ tarkoittaa väriä.

Suomen kielessä kaunopunahattu on tunnettu aiemmin myös nimellä punahattu tai auringonhattu. Punahattuja on kuitenkin useita eri lajeja, kuten kaitapunahattu ja rohtopunahattu, joten pelkästä punahatusta puhuminen voi aiheuttaa sekaannuksia.

Kaunopunahatusta on jalostettu useita lajikkeita, myös valkokukkaisia.

Pihaperhosessa on myynnissä päälajin (Echinacea purpurea) lisäksi kolmea lajiketta ’Magnus’, ’Happy Star’ ja ’White Swan’. Viimeksimainittu on valkokukkainen. Suurin osa näistä on kylvetty keväällä 2021, joten ne kukkivat vasta vuodesta 2022 lähtien.

Vieritä ylös