Kaukasianpitkäpalko – perhosen kevätateria

kaukasianpitkäpalko kukkii, valkoinen kukkamätäs, yläreunassa kimalainen
Kaukasianpitkäpalko kukkii hohtavanvalkoisin kukin jo toukokuussa. Tuoksuvat kukat houkuttelevat päiväperhosia ja kimalaisia.

Kaukasianpitkäpalko ( Arabis caucasica) on kevään ensimmäisiä kukkijoita. Se puhkeaa kukkaan  jo toukokuussa, siis silloin, kun monet muut puutarhan kasvit ovat vielä talvilevossa.

Puhtaanvalkoiset ja tuoksuvat kukat ovat häikäisevän kauniit talven jäljiltä heräilevässä puutarhassa. Kukkia on niin ylenpalttisen runsaasti, että harmaakarvaiset, ainavihannat lehdet peittyvät niiden alle. Kukat houkuttelevat päiväperhosia ja kimalaisia. Kaukasianpitkäpalon kukinnan aikaan liikkeellä on aikuisena talvehtivia perhosia, kuten nokkos- ja sitruunaperhosia. Molemmat käyttävät kukkien mettä ravintona.

Kaukasianpitkäpalko kukoistaa kuivassa

Kaukasianpitkäpalko on matala, vain 10–20 senttiä korkea perenna, joka leviää hitaasti rönsyjen avulla. Se soveltuu maanpeitekasviksi kuiville, hiekka- tai sorapohjaisille paikoille. Paikan tulee olla vähintään aurinkoinen, paahteessakin kasvi menestyy. Raskaassa savimaassa kaukasianpitkäpalko voi helposti mädäntyä.

Kauneimmillaan kaukasianpitkäpalko on paikassa, jossa sen hohtavanvalkoiselle  ”laahukselle” on kontrastia. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa kivimuurit ja liuskekivikäytävien reunukset. Matalakasvuisena se soveltuu myös astioihin istutettavaksi. Kevään ensimmäinen kukkaistutus voisikin olla matala ruukku, jossa kasvaa orvokkeja ja ruukun reunan yli ryöppyävää kaukasianpitkäpalkoa. Kun kukinta on ohi, pitkäpalon voi istuttaa maahan.

Samaan ryhmään kaukasianpitkäpalon kanssa sopivat muun muassa tarhakylmäkukka, kääpiökurjenmiekat ja ristikit.

Kaukasianpitkäpalko on niin helppohoitoinen, ettei sille välttämättä tarvitse tehdä mitään. Kukinnan jälkeen kasvi on kuitenkin rähjäisen näköinen ja jos se haittaa, voi kuihtuneet kukat saksia.

Ristikukkaisten heimoa

Kaukasianpitkäpalko kuuluu ristikukkaisten (Brassicaceae) suureen heimoon, jonka muita jäseniä ovat muun muassa kaalit, sinappikaali eli rucola ja saipot. Tiedolla on merkitystä siksi, että se auttaa ymmärtämään, miksi kaukasianpitkäpalon lehtiin saattaa ilmestyä reikiä.

Reiät ovat kirppojen syömäjälkiä. Kirpat ovat pieniä lehtikuoriaisia, jotka käyttävät ravintonaan ristikukkaisten kasvien lehtiä. Kaalimaalla kirpat voivat olla aikamoinen riesa, mutta kaukasianpitkäpalon koristearvo on kukissa, ei lehdissä. Kirppoja esiintyy eniten lämpiminä kesinä. 

Sukulaisia Suomen luonnossa

Kaukasianpitkäpalko on kotoisin Balkanin, Kaukasuksen ja Pohjois-Afrikan vuoristoseuduilta, mistä kertoo sen tieteellinen nimikin. ’Arabis’ viittaa tietenkin Arabiaan ja ’caucasica’ Kaukasukseen.

Kaukasianpitkäpalolla on sukulaisia Suomen luonnossa. Etelä-Suomessa, aina Oulun korkeudelle saakka voi kuivilla kedoilla nähdä pölkkyruohoa (Arabis glabra) ja  Lounais-Suomen kalliokedoilla jäykkäpitkäpalkoa (A. hirsuta). Tunturipitkäpalko (A. alpina) kasvaa Lapin tuntureilla.

Suomenkielinen, proosallinen ’pitkäpalko’ tulee ymmärrettäväksi, kun katsoo kukkien hedelmää. Se muistuttaa pientä herneenpalkoa.

Vieritä ylös