Siankärsämö (Achillea millefolium)

Lähikuva siankärsämön valkoisesta kukasta.
Siankärsämön kukat ovat useimmiten valkoiset, joskus vaaleanpunaiset. Kukat ovat kestäviä leikko- ja kuivakukkia.

Siankärsämö (Achillea millefolium) on pientareilla ja joutomailla viihtyvä luonnonkasvi, jonka koristearvoa ei ole täysin ymmärretty. Vuonna 2021 se oli Maatiainen ry:n valitsema vuoden maatiaiskasvi, mikä toivon mukaan lisäsi kasvin arvostusta.

Pihaperhosen valikoimissa siankärsämön taimia on siksi, että kasvi on tärkeä mesikasvi päivä- ja yöperhosille. Se on myös muutaman perhoslajin toukan ravintokasvi, muun muassa Etelä-Suomessa yleisen yöperhosen, kärsämöpikkumittarin toukan ravintokasvi. Monet muutkin hyönteiset käyttävät siankärsämöä ravintokasvinaan, kuten esimerkiksi leppäpirkot.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta siankärsämö onkin yksi parhaimmista kasveista.

Sen lisäksi, että siankärsämö on tärkeä hyönteisille, sitä kannattaa istuttaa puutarhaan monista muistakin syistä.

Siankärsämö on kaunis ja kestävä

Siankärsämö kukkii pitkään, heinäkuusta syyskuuhun. Kukinto on mykerö, mikä tarkoittaa sitä, että yhdessä kukassa on lukematon määrä pikkuriikkisiä kukkia. Pikkuriikkisten kukkien terälehdet ovat valkoisia tai joskus vaaleanpunaisia.

Kukat ovat kestäviä leikko- ja kuivakukkia.

Sekä kukka että lehdet tuoksuvat voimakkaasti.  Tuoksua luonnehditaan ryytimäiseksi tai vähemmän mairittelevasti tympeäksi.

 Siankärsämö on kasvupaikan suhteen hyvin sopeutuvainen. Se viihtyy sekä multavassa että niukkaravinteisessa maassa.  Paikan tulee kuitenkin olla aurinkoinen. Tauteja tai tuholaisia kasvilla ei ole.

Siankärsämö leviää helposti siementämällä ja rönsyjen avulla. Monet pitävätkin sitä rikkaruohona.

Siankärsämö kasvaa 30–80 senttiä korkeaksi. Sen varret ovat talventörröttäjiä. Monet pikkulinnut syövät siankärsämön siemeniä.

Lääke -ja maustekasvi vailla vertaa

Lääkintäkäytössä siankärsämöllä on tuhansia vuosia vanhat  perinteet. Sitä on käytetty jo antiikin aikana haavojen ja tulehdusten hoitoon, verenvuodon tyrehdyttämiseen ja  synnytystuskien lievittämiseen. Ranskassa  siankärsämöä on kutsuttu timpurin yrtiksi.

Tieteellisen nimen alkuosa Achillea viittaa Antiikin sotasankariin Akhilleukseen, joka tarun mukaan keksi kasvi parantavan vaikutuksen.

 Elias Lönnrotin mukaan siankärsämöllä voi hoitaa ”veren tai muita juoksuja, puhkuja, ähkyjä, reväsimiä, synnytystuskia, leinivikoja, lökätautia ja muita.”

”Reväsin” tarkoittaa sydänvaivoja ja ”leini” monenlaisia vilustumiseen liittyviä oireita.

Nykylääketiedekin tunnustaa kasvin parantavat ominaisuudet. Siankärsämön ainesosat estävät tulehduksia ja kynsisienten kasvua, vaikuttavat supistavasti sekä ulkoisesti että sisäisesti. Siankärsämöä voidaankin käyttää esimerkiksi ripulin hoitoon.

Siankärsämöstä voi kuitenkin saada allergisia oireita, joten sen käytössä on oltava varovainen.

Siankärsämö sopii myös maustekäyttöön. Sen kirpeitä, tillimäisiä lehtiä voi käyttää tillin tapaan silputtuina salaatteihin, kastikkeisiin, keittoihin ja yrttisuolaseoksiin.

Jos siankärsämö olisi ihminen, olisi sen CV vakuuttava!

 Rakkaan lapsen monta nimeä

Siankärsämö on eräs yleisimmistä luonnonkasveista Suomessa. Se tuntenevat kaikki. Ei siis ihme, että siankärsämöllä on ainakin 160 eri nimitystä suomen kielellä. Kasvi on tunnettu muun muassa nimillä tuhattaituri, pellonvanhin, tuhatlehtinen, noitakukka, akantupakka, kaljanen, kaljakukkanen, nenäruoho, tuhatlatva, hurstinkukka, aivastusjuuri ja ojapöllö.

Lönnrot kutsui kasvia pyörtänekärsämöksi.

Kaljaan viittaavat nimet johtuvat siitä, että siankärsämöllä on ennen maustettu olutta. Nenäruoho viitannee kasvin yrmäkkään tuoksuun ja tuhatlehtinen kärsämön lehtiin. Tieteellisen nimen jälkiosakin millefolium tarkoittanee tuhatlehtistä.

Kiinnostavaa olisi kuulla, miksi kaikista nimivaihtoehdoista juuri siankärsämö on jäänyt käyttöön.